Pulau Tioman

Viimeisestä postauksesta on kulunut jo jonkun aikaa. Syy hiljaisuuteen ei ole minun, vaan aivan surkeiden nettiyhteyksien! Olemme tällä hetkellä vehreällä Tiomanin saarella Malesian itärannikolla. Matkustimme viime tiistaina Kuala Lumpurista bussilla viitisen tuntia pieneen ja mitättömään satamakaupunkiin Mersingiin. Koska saavuimme Mersingiin myöhään illalla, oli meidän jäätävä yhdeksi yöksi kaupunkiin. Se riitti oikein hyvin, sillä kaupungissa ei tuntunut olevan oikeastaan mitään nähtävää ja se taitaakin olla vain pakollinen pysähdyspaikka Tiomaniin haluaville.

Aikaisin keskiviikkoaamuna Bluewater Expressin lautta lähti matkaan kohti Tiomanin saarta. Merimatkaa taittui noin 50 kilometriä ja siihen kului aikaa parisen tuntia. Matka oli oikein seesteinen, maininkeja ei juuri ollut ja lautta puksutti niin tasaisenleppoisasti eteenpäin, että tuli torkahdettua. Niinpä alta aikayksikön olimmekin ensimmäisen sataman kohdalla. Lautta pysähtyi monessa eri pikkusatamassa, mutta me jäimme pois kolmannella pysähdyksellä, Tiomanin pääkylän, Kampung Tekekin kohdalla. Valitsimme Tekekin siksi, että kylistä suurimpana erilaisia aktiviteetteja olisi enemmän ja kylästä olisi tieyhteys myöskin saaren toiselle puolelle Juaraan. Kuuleman mukaan Juara olisi astetta hiljaisempi ja sieltä löytyisi saaren upeimmat rannat.

Lautasta kylään astuttaessa maisemat olivat kuin postikortista: vihreät viidakkokukkulat kohosivat kauniisti kohti korkeuksia saaren vaaleahiekkaisilta rannoilta. Kirkkaan turkoosit laineet iskivät hellästi rantaan ja lempeän kostea tuuli puhalsi mereltä päin. Itse kaupunki taas ei ollut kovin mairitteleva: asvalttitietä reunusti piikkilanka-aita, jonka takana kaupunkia halkoi lentoaseman kiitorata ja vieressä nökötti likaisenvalkea  poliisiaseman betonirakennus. Jatkoimme vähän matkaa eteenpäin kohti etukäteen katsomaamme majoituspaikkaa. Varaustahan meillä ei etukäteen ollut, vaan menimme kokeilemaan onneamme Swiss Cottages – nimiseen majapaikkaan.

Swiss Cottages näytti oikein kotoisalta, merenrannalla vieri vieressä olevia puisia ja siistejä bungaloweja ja aivan huikean mukava henkilökunta. Valitettavasti kävi niin ikävästi, että kaikki huoneet olivat varattuja. Voihan rähmän rähmä! Matkalla ei ollut näkynyt muita yhtä mukavannäköisiä majoitusvaihtoehtoja, joten ehdotin, että menisimmekin jo tänään yli viidakon Juaraan. Niinpä varasimme oman bungalowin Swiss cottagesta muutaman päivän päähän, jolloin tilaa olisi hyvin. Tämän jälkeen hurautimme taksilla pientä, erittäin jyrkkää ja mäkistä viidakkotietä samoin tein Juaraan.

Juaran rantaviivaa.

Heti Juaraan saapuessa pystyi selvästi näkemään, miksi sitä sanotaan saaren kauneimmaksi kyläksi.  Pitkä vaaleahiekkainen ranta kaareutui upeasti ja rantaviivaa kehystivät metsät ja kukkulat. Maisema oli vehreä ja luonnollinen. Kaunis. Verrattuna tyyneen Tekekin rantaan, Juaran rannassa aallot olivat kuitenkin kovemmat ja tuuli napakampi. Kun lämpöasteita on lähemmäs kolmekymmentä ja ylikin, ei tuuli kuitenkaan menoa haittaa!

Löysimme majapaikaksemme aivan ihanan River View – hotellin. Se sijaitsi merenrannan tuntumassa pienen joen varrella. Huoneemme oli tilava ja siisti ja aivan merenrannassa. Ei mitään erikoista tai luksusta, vaan majoitus perusmukavuuksilla, sängyllä ja vessalla. Ikkunasta näkyi kun aallot pauhasivat ja kaksi riippukeinua huojui tuulessa. Täydellistä! Minun unelmieni lomakohde.

Näkymä huoneestamme.

Perussiisti majoituksemme Juarassa.

Paljon kerrottavaa näistä kolmesta päivästä ei varsinaisesti ole. Riippumatossa löhöilyä, kylmää cokista, erinomaisia kirjoja, epäonnistunutta snorklailua, joessa melomista, eli toisin sanoen rentoa meininkiä. Kun kuukauden on tiukasti siirtynyt paikasta toiseen, mennyt, tehnyt, nähnyt ja kokenut, molemmille teki hyvää hetkeksi pysähtyä.

Leppoisaa meininkiä!

Matkalla kilpikonnien suojelukeskukseen Juaran päätietä pitkin.

Eläinteemamme sai jatkoa Juarassa, kun vierailimme kilpikonnien suojelukeskuksessa. Lähinnä ihmisen toiminnasta johtuen (roskaaminen, isot resortit, kilpikonnien munien rosvoaminen) merikilpikonnat ovat uhanalainen laji ja kaipaa suojelua. Kilpikonnat tulevat tietyin väliajoin rannalle pesimään ja aiemmin Tiomanin kaikki rannat ovat olleet kilpikonnien pesintäaluetta. Nykyään kilpikonnat tulevat enää vain kolmelle rannalle pesimään ja hautaamaan munansa, joten näiden rantojen toimintaa on rauhoitettu.

Suojelukeskuksessa työskentelee sekä paikallisia että vapaaehtoisia ulkomaalaisia työntekijöitä. He tekevät paljon merikilpikonnien hyväksi ja yksi tärkeimmistä tehtävistä on auttaa pesinnässä. Suojelukeskuksen henkilökunta odottaa, kun kilpikonna hautaa munansa rantaan. Rannassa munat ovat kuitenkin turvattomia niin ihmisten kuin erilaisten petoeläintenkin takia, joten ne siirretään henkilökunnan toimesta suojaan. Suojapaikka jäljittelee mahdollisimman tarkkaan luonnollisia olosuhteita: jos kilpikonna on kaivanut munansa aurinkoon, ne ovat suojapaikassa myös auringossa ja jos ne puolestaan on jätetty varjoon, myös suojapaikka on varjoisa. Kahden kuukauden jälkeen kilpparivauvat kaivautuvat ylös pesästään ja sen jälkeen ne vapautetaan mereen yöaikaan. Vaikka kilpikonna munii kerralla jopa 180 munaa, vain yksi  10 000:sta kilpparivauvasta selviää hengissä. Se on pieni luku se!

Kilpikonnien suojelukeskuksessa oli hienot, käsintehdyt infotaulut.

Kilpikonnien munien suojapaikka. Osa on varjossa ja osa auringossa, mahdollisimman luonnollisesti!

Suojelukeskuksessa tapasimme myös kilpparin nimeltä Jo. Jo ei pienenä koskaan lähtenyt vaeltamaan merta kohti, niin kuin sen lajitoverit tekivät. Tämä johtui siitä, että Jo oli sokea. Jo ei olisi koskaan selvinnyt armottomassa meressä yksin. Niinpä Jo:lle rakennettiin oma allas suojelukeskukseen ja siellä se iloisena polskutteli syöden kaloja ja kaalinlehtiä.

Sokea merikilpikonna Jo.

Kolmen rennonletkeän päivän jälkeen pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja suuntasimme takaisin Tekekiin ja Swiss Cottagesin bungalowiin. 

Tänään kävimme aivan mahtavalla snorklausretkellä ja sieltä tuli napattua hienoja kuvia vedenalaisesta maailmasta. Koitan saada ne ladattua nettiin olosuhteista riippuen joko huomenna tai ylihuomenna. Kuullaan (toivottavasti) pian!