Kohti Singaporea!

Huhhahheijjakkaa! Tänään on ollut piiitkä matkustuspäivä Tiomanin saarelta aina Singaporeen asti. Aurinko ei ollut vielä edes noussut, kun hipsimme isot reput selässä kohti aamulauttaa, joka lähti mannerta kohti 6.30. Vähän ennen yhdeksää lautta rantautui pehmeästi Mersingiin, jossa saimme odotella Singaporeen lähtevää bussia kahteen asti. Mersingin bussiasema oli suhteellisen nuhjuinen ja täynnä maukuvia, huomionkipeitä kulkukissoja. Vettä ei viitsinyt juoda, jottei joutuisi käymään paikallisessa vessassa, joka haisi kymmenien metrien päähän. Aika tuntui matelevan. Kello oli 9.15. Seuraavan kerran, kun katsoin kelloa, se oli 9.18. Lounaallekaan ei voisi vielä mennä, vaikka maha jo aavistuksen verran murisi.

Matkustaminen on loppujen lopuksi paljon joko jonkunnäköisen kyydin odottamista jossakin, tai erilaisessa kulkupelissä istumista. Se vaatii tietynlaista asennetta ja kärsivällisyyttä. Myöskään loistavat suunnitelmat eivät aina toteudu niin kuin pitäisi, vaan esimerkiksi edellisenä iltana suunniteltu aamubussi saattaakin olla jo täynnä, jolloin joudut odottamaan lähtöä iltaan asti. Näin meille kävi Kuala Lumpurissa ja silloin ärsytti! Jälkiviisaus on paras viisaus, olisi silloinkin pitänyt varata matkat etukäteen!

Vihdoin kello alkoi lähestyä kahta ja pääsisimme pian aloittamaan kolmen tunnin matkan kohti Singaporea. Ennen kuin nousimme bussiin, vaihdoimme muutaman sanan bussiaseman siivoojan kanssa. Hän osoittautuikin oikeaksi kielimieheksi, joka puhui muutamia lauseita niin kiinaa, norjaa kuin ruotsiakin. Siivooja kantoi mustaa pientä vihkosta rintataskussaan ja pyysi aina mahdollisuuksien mukaan turisteja kirjoittamaan omalla kielellään perinteisiä fraaseja. Tämän päivän jälkeen myöskin suomalaisia lauseita löytyy siivoojan vihkosta, Mikko opetti muun muassa "mitä kuuluu?" "mukava tavata!" ja mies sanoikin opettelevansa ne iltalukemisena.

Mikko pääsi töihin, eli opettamaan Suomen kieltä.

Vihdoin bussi saapui laiturille numero yksi. Paikkalippumme olivat valitettavasti aivan viimeisellä rivillä ja möykkyinen sekä mutkainen tie yhdistettynä hieman heikkoon ilmastointiin saisi helposti pahan olon terävävatsaisemmallekin kaverille. Kyllähän siellä muutama oksensikin matkan aikana.

Ihan helpoimmasta päästä ei ollut saapuminen Singaporeen. Ensin piti nousta bussista rakennukseen, jossa hoidettiin maastapoistuminen Malesiasta. Piti jonottaa tiskille ja etsiä pasiin leimaamisen jälkeen uudestaan isosta keskuksesta sama bussi. Bussikuski ei myöskään pysynyt laskuissa mukana, montako matkustajaa hänellä on kyydissä ja odottelimme varmaan puolisen tuntia olematonta matkustajaa kyytiin. Taas istuttiin parikymmentä minuuttia bussissa. Seuraavaksi oli vuorossa maahantulokeskus. Jonotimme taas passinleimauspisteeseen sekä parikin kertaa turvatarkastuksiin. Taas pääsimme jatkamaan matkaa ja nyt vihdoin olimme virallisesti Singaporessa!

Bussikuskilla meni todennäköisesti hermot jonottamiseen ja säätämiseen, sillä lähestyessämme keskustaan, yhtäkkiä hän kajautti sanat: "last stop" ja kaikki joutuivat poistumaan bussista. Muut matkustajat ihmettelivät, kun emme saapuneet varsinaiselle bussiasemalle, vaan jäimme pois paikassa, joka näytti bussien parkkipaikalla, eikä vieressä ollut muuta kuin bensa-asema ja vilkkaasti liikennöity tie. Koska helposta kolmen tunnin matkasta oli venähtänyt ei niin helppo kuusituntinen matka, olisi ollut mukava vaan heilauttaa taksi paikalle ja jatkaa sillä hotellille. Miksikäs ei, meillä vaan ei ollut vielä yhtään Singaporen rahaa olemassa. Onneksi viereisellä bensa-asemalla oli ATM ja saimme tukun kahisevaa mukaan. Sen jälkeen saimme taksinkin vielä pysäytettyä. Mahtavaa, hotellin lämmin suihku ei olisi enää kovin kaukana! Kerroimme taksikuskille osoitteen ja hän lähti liikkeelle ajaen noin viisikymmentä metriä eteenpäin. Sen jälkeen hän osoitti tien toiselle puolelle ja kysyi: "tarkoititteko tuota hotellia?" Noloina vastasimme, että kyllä ja selittelimme posket punoittaen, ettemme tienneet yhtään, missä olimme ja että hotelli olisi niin lähellä. Kuski ajoi meidät kiltisti toiselle puolen tietä ja pysäytti taksin. Olimme ihan hirveitä asiakkaita, kun vielä maksoimme pienen summan todella isolla setelillä. Anteeksipyydellen poistuimme paikalta ja pääsimme kuin pääsimmekin vihdoin perille hotellillemme auringon laskiessa. Nopea wifi, puhtaat valkeat lakanat, iso, valoisa ja siisti huone. Kyllä saariseikkailun jälkeen on mukavaa olla pari yötä isommassa kaupungissa ja vähän kalliimmassa hotellissa.

Huomenna on siis luvassa tutustumista mielenkiintoiseen Singaporeen. Sitä ennen palataan kuitenkin kuvien muodossa ajassa vielä paratiisisaarelle!

Majapaikkamme edustalla olevalla biitsillä oli hyvä ottaa aurinkoa, mutta myös uida ja snorklata!

Uuteen seikkailuun! Eli viidakkopolkua pitkin etsimään uusia biitsejä! Muuten oli hyvä, mutta läpsyt eivät olleet ne parhaat kengät... saattoi välillä ärsyttää meikäläistä...

Maisemia matkalta.

Maisemia matkalta 2. 

Lepohetki rantapoukamassa kävelyn lomassa.

Matkalta löytyi oikea viidakkokeinu!

Maisemia matkalta 3.

Kolmen tunnin päässä odotti kultahiekkainen ranta Monkey beach.

Riippumattoköllöttelyä. Silmiä ei voinut sulkea, apinat melkein varastivat repun nenän edestä! Mistähän on ranta saanut nimen Monkey beach? 

Tähän kuvaan ja tunnelmaan on hyvä päättää tämä päivä, kello on täällä nimittäin jo yli puolenyön. Okein leppoisaa ja mukavaa viikonlopun jatkoa sinne kaikille!

Lemmikkikisu Tiomanin majapaikassamme osasi ottaa rennosti.