Tangkahanin norsut

Nyt on sanottava heti alkuun, että kyllä kannatti nähdä vaivaa lentojen ja majoituksen siirtämisen suhteen! Vietimme eilisen päivän leppoisissa merkeissä norsujen kanssa Tangkahanissa. Tangkahan on pieni kylä suhteellisen lähellä Bukit Lawangia, 45 kilometrin päässä, eli noin kahden tunnin automatkalla selvisi perille asti. Kun aloitimme aamulla automatkan, en ollut uskoa silmiäni, kun näin, millaista tietä tulisimme ajamaan Tangkahaniin. Se oli Suomeksi sanottuna vähän isompi kinttupolku, joka oli töyssyinen ja täynnä isoja ja pieniä kivenmurikoita. Matkanopeus oli keskimääräisesti noin 20 kilometriä tunnissa. Kapea ja kivinen tie vei läpi suurien ja tasaisesti istutettujen palmuöljyplantaasien. Myös muutama pienenpieni kylä sattui matkan varrelle ja siellä kanaset ja tipuset viilettivät tienpenkereillä, minkä jaloistaan pääsivät ja kylän lapsukaiset leikkivät hippaa koulurakennuksen pihalla samanlaisissa koulupuvuissaan.

Bukit Lawang - Tangkahan

Reilun kahden tunnin ajomatkan päästä saavuimme pieneen, bambumajakylään. Kuten Bukit Lawang, myös Tangkahan on aivan viidakon vieressä, joten sakeaa vihreää sademetsää kasvoi kylän läpi virtaavan Batang- joen molemmin puolin. Ylitimme joen pitkähköä, laudasta rakennettua riippusiltaa pitkin, eikä laudoissa onneksi ollut kuin muutama reikä. Kuusi ihmistä oli suurin sallittu määrä yhtäaikaa siltaa ylittäessä, pitipä turistien maksaa ylittämisestä paikallisille hienoinen maksukin.

Sekä Bukit Lawang että Tangkahan sijaitsevat Gunung Leuser - kansallispuiston läheisyydessä. Kansallispuiston alue on aivan valtava: 7927 neliökilometriä ja pitää sisällään rikkaan eläin- ja kasvilajiston. Mielestäni on hienoa, että paikalliset haluavat kehittää ja huolehtia kansallispuistosta. Alue pyörii ekoturismin hengessä, sillä turistien määrä halutaan pitää tiettyjen rajojen sisällä ja turisteille annetaan tietoa, miten sademetsässä tulee toimia niin, että luonto säilyy mahdollismman monimuotoisena, eikä sademetsän eläimet häiriinny. Ekoturismin ideana on tukea myös paikallisia asukkaita. Turismin myötä paikalliset ovat saaneet töitä niin oppaina, majoittajina jne, jolloin esimerkiksi salametsästystä on saatu vähennettyä. Lisää tietoa alueen matkailumahdollisuuksista löydät täältä: http://sumatra-ecotravel.com/

Tangkahanin kylässä asuu noin 7500 asukasta.

Sillan ylitettyämme kävelimme vielä hetken paahtavassa helteessä. Olo oli vieläkin vähän heikko sairastelun jäljiltä, enkä muistanut juoda tarpeeksi vettä. Näin ollen pysähtyessämme joelle ja kuumille lähteille uimaan, bikinien vaihtaminen olisi ollut minulle aivan liian suuri ponnistus, joten jäin istumaan rannalle. Mikko puolestaan kävi oppaamme kanssa pulahtamassa virtaavaan Batang-jokeen. Sillä aikaa paikallinen nuorisoryhmä uskalsi lähestyä minua ja kyseli, mistä tulen ja kuka olen. Sen jälkeen he halusivat ottaa minun kanssa kuvan, jokainen yksitellen. Minusta on mukava jutustella paikallisten kanssa, mutta tällainen kuvaaminen saa minut aina ihan hämilleen. Hauskaa kuitenkin oli!

Uinnin jälkeen meillä oli jännät paikat! Tunnin mittainen norsuratsastus alkaisi aivan hetkellä minä hyvänsä. Lähtöpaikka oli joen vieressä ja kohta jokea pitkin tallusteli yksi, kaksi, kolme, eikun neljä pientä .. tai no vähän isompaa elefanttia. Ennen kuin hyppäsimme selkään, tutustuimme ratsuumme, Sariin,  ja syötimme sille pari banaania, jotka se nappasi suuhinsa näppärästi kärsällään.

Niinpä hyppäsimme Sarin selkään ja aloitimme reissumme aluksi joessa talsien norsun astellessa hitaasti keinuen. Oppaamme istui edessä ja kertoi, kuinka elefanttia "ohjataan", oikealla jalalla painetaan, jos halutaan kääntyä vasemmalle ja vasemmalla jos halutaan kääntyä oikealle. Puristaessa molemmilla jaloilla norsu pysähtyy.

Joen varresta poikkesimme metsään. Kaikki neljä norsua tallusti jonossa ja askelsi hitaasti mäkeä ylös ja alas. Seuraavalla tasanteella opas hyppäsi alas edestämme ja minä pääsin puikkoihin! Istahdin eteen niskan päälle ja asetin kädet Sarin pään päälle. Sarin karva tuntui karhealta ja vähän piikikkäältä. Korvat läpsyttivät vasten jalkojani ja sitten mentiin! Yritin välillä vähän kääntyä ja pysäyttää. Fiilis oli aavistuksen verran sama kuin hevosella ratsastaessa, mutta kuitenkin niin erilaista. Loppujen lopuksi en ole varma, ohjasinko minä norsua, vai oppaamme maasta.

Aivan liian äkkiä tunti oli ohi ja oli aika hypätä pois uljaan ratsumme selästä. Vuorossa olisi norsujen pesu viileässä joessa. norsut menivät jokeen, kellahtivat kyljelleen, ummistivat silmänsä ja me harjasimme niitä oikein urakalla. Ne näyttivät nauttivan täysin siemauksin pesuhetkestä. Puolessa välissä piti toki kellahtaa toiselle kyljelle, jottei se jäisi pesemättä. Sen jälkeen me puolestamme saimme norsuilta suihkun. Ensin kärsä täyteen vettä ja kaarisuihku suoraan päälle. Voisin veikata, että elefanteista veden vetäminen nenään ei tunnu niin pahalta kuin meistä ihmisistä.
Sitten olikin norsusuukon aika (kärsällä) ja muutamien banaanien ja bambujen jälkeen isot otukset löntystelivät takaisin majapaikkaansa.

Kumman suu on enemmän auki?

Sen lisäksi, että oli mahtavaa päästä viettämään päivä näiden uljaiden nisäkkäiden kanssa, samalla tuli opittua uusia asioita norsuista (tai sitten en vain ole ollut kuulolla bilsan tunneilla...) Indonesiassa norsut ovat aasiannorsuja ja Afrikassa afrikannorsuja. Mitä eroa näillä lajeilla sitten on? Aasiannorsu on afrikannorsua pienempi ja sillä on myös pienemmät korvat. Aasiannorsuista vain uroksille kasvaa varsinaiset syöksyhampaat, kun taas afrikannorsuilla syöksyhampaat on kaikilla. Aasiannorsu painaa hurjat 2700-5000 kiloa. Näitä eläimiä kohtaan on siis säilytettävä tietty kunnioitus jo koonkin takia.



Parin tunnin ajo takaisin Bukit Lawangiin meni nopeasti illan hämärtyessä. Saavuimme auringonlaskun aikaan takaisin hotelliimme ja viimeinen yö viidakon kätköissä oli edessä. Viidakko kokemuksena on ollut erilainen, opettavainen ja eläinrikas! Voin suositella lämpimästi kaikille eläin- ja luontorakkaille ihmisille tätä paikkaa lomakohteeksi. Niin kuin jo aiemmin totesin, myös ihmiset täällä ovat todella mukavia ja avuliaita. Lähes täysi kympin paikka ja onnistunut viikko! Luulenpa, että mekin vielä jonain päivänä palaamme takaisin Sumatralle samoilemaan.

Kuullaan taas ensi viikolla!

Ainiin... ja tässä vielä kuva meidän Bukit Lawangin majastamme: