Pulau Bintan

Pulau Bintan. Singaporesta tunnin lauttamatkan päässä kelluva indonesialainen saari. Koska se on Singaporen lähellä, sen hintataso on kallis aasialaiseen hintatasoon nähden. Bintan on myös kuuluisa isoista ja hienoista resorteistaan. Taisi olla tämän loman ensimmäinen kerta, kun mekin majoituimme neljäksi yöksi resorttiin. Ei, ei mihinkään superkalliiseen, missä on superhieno golfkenttä ja kallis spa vieri vieressä, vaan sellaiseen, missä oli ihastuttavia, kauniisti sisustettuja puubungaloweja aivan meren rannassa. Huojuvien palmujen katveessa oli kutsuvan näköisiä riippumattoja ja pieniä, rentoutumiseen tarkoitettuja puumajoja vieri vieressä rannan tuntumassa. Puumajaan kipuaminen loistavan kirjan kanssa, mukana pullollinen kylmää juotavaa ja välillä pulahdus meren syliin…Kuulostaa idylliseltä ja sitä se olikin, mutta.... Kävelymatkan etäisyydellä majoituspaikastamme ei ollut yhtään mitään muuta. Ei ravintoloita, ei kunnon kauppaa, ei yhtään mitään! Ja koska kilpailevia ravintoloita ei ollut lähimainkaan, oli kyseisen majapaikan ravintolan hinnat aikamoista ylilyöntiä. Ne lähentelivät Suomen hintoja, eikä siinä ole mitään järkeä, olimmehan Indonesiassa!

Mökki ulkoa.

Mökki sisältä.

Pari päivää vietimme riippumatoissa heiluen ja kirjoihin uppoutuen ja keittelimme ruuaksi nuudeleita bungalowissamme. Ranta ei ollut uimiseen paras mahdollinen; olisi pitänyt kahlata puoli kilometriä eteenpäin matalan veden takia ja vesi oli täynnä merilevää. Myös viihtyisästä bungalowista paljastui epämiellyttävä, eläimellinen yllätys. Ensinnäkin, majassamme eleli xs, s ja m – kokoisia muurahaisia. Ja voi kyllä, niitä löytyi myös sängystä! Suihkussa käydessäni seinän välissä asuvat s-kokoiset muurahaiset varsin hermostuivat vedestä ja vaelsivat armeijana ulos pesästään! Enpä ole varmaan koskaan nähnyt niin paljon muurahaisia kerralla missään asunnossa. Onneksi hotellista löytyi raidia, ja suihkuttelun jälkeen muurahaisongelma hieman helpotti. Meillä kävi kuitenkin myös muita vieraita. Ensimmäisenä yönä jätimme nuudelimme pöydälle. Yöllä heräsin hirvittävään rapinaan nuudelien luota ja kävin siirtämässä nuudelit piiloon. Rapinan aiheuttajaa ei silloin vielä nähty, mutta minulla oli epäilykseni. Ja niin epäilykseni osuivat seuraaavana yönä oikeaan. Silloin nimittäin näimme, kun hiiri vilahti katonrajassa pois yölliseltä varastelureissultaan. Jotenkin varsin epämiellyttäviä nämä eläinyllätykset ja meikäläinen säpsähteli sen jälkeen pienimmistäkin rahinoista.

Parin päivän köllöttelyn jälkeen päätimme, että jotain muutakin Bintanista on jäätävä käteen kuin pussinuudelit, merileväranta ja riippumatot. Vuokrasimme  allemme keltaisen skootterin. Ajotiet olivat saarella leveät ja erinomaisessa kunnossa, joten turistinakin uskalsi huoletta pärryytellä, vaikkakin väärällä, eli vasemmalla puolen tietä.

Bintanin itäpuolisen osion, jossa siis olimme,  pääasiallinen elinkeino näyttäisi perustuvan kalastukseen. Aina pieneen kalastajakylään saavuttaessa alitimme keltaisella skootterillamme ison ”Tervetuloa!” – kyltin ja sen jälkeen nenään levisi epämiellyttävä kalan lemahdus. Merenrannassa kellui puisia veneitä ja vesialue oli täynnä mitä erilaisimpia tönöjä, joissa roikkui isoja ja pienempiä kalaverkkoja. Tönöt jatkuivat silmienkantamattomiin aavalle merelle saakka. Rannassa puolestaan oli pieniä ja kotoisan näköisiä puuasuntoja, joiden ikkunanpielissä värikkäät pyykit kuivuivat tuulessa ja ovella kissat ja koirat pitivät vahtia etsien samalla syötävää roskakasoista.

Kuuleman mukaan hotelli ja ravintola. Näytti aika tyhjältä.

Oikeasti autioitunut resorttialue.

Mökki keskellä merta.

Vierailulla kalastajakylässä.

Parin kylän jälkeen löysimme etsimämme, aivan täydellisen rannan! Rannalla oli samanlaisia puumajoja kuin meidänkin rannassamme, mutta vesi oli kirkasta ja turkoosia. Rantaa reunustivat jylhät kivimuodostelmat ja hiekka oli häikäisevän valkoista. Meidän pari viimeistä päivää vierähtivätkin samalla rannalla, sillä ajettuamme ympäri ämpäri Bintania, emme löytäneet vastaavanlaista rantaa! Plussaa oli myös se, että kävelyetäisyyden päässä tästä rannasta oli italialaisen pariskunnan ylläpitämä persoonallinen pizzeria. Ja mitä pizzaa sieltä sai! Pohja oli ohuen ohut ja kiviuunissa paistettu rapeaakin rapeammaksi. Pizzaa mutustellessa sai edelleen ihailla valkohiekkaista rantaviivaa ja katsella, kun aallot löivät rantaan. Pizzerian edessä nökötti yksinäinen ja pieni saari, jota reunustivat teräväreunaiset kivet ja keskellä kasvoi puita ja kukkia. Saarelle ei päässyt nousuveden aikaan kuin uimalla, mutta laskuveden aikaan sinne pääsi kävelemällä. Kävimme saarella kävelyllä ja istuskelimme hetken rantakivikolla. Valitettavasti liian pian oli aika palata takaisin skootterille ja ajella takaisin yöpaikkaamme, sillä pimeä oli laskeutumassa rannikon ylle. Olimme kuitenkin todella tyytyväisiä siitä, että olimme vuokranneet skootterin pariksi päivää. Näimme mielenkiintoiset kalastajakylät ja löysimme upean rannan, jossa ei muita turisteja näkynyt. Jos emme olisi lähteneet hotelliltamme minnekään, olisi Bintanista jäänyt ehkä hieman paha maku suuhun. Nyt jäi puolestaan sellainen, että tännehän voisi ehkä joskus lepolomalle palatakin – tosin eri hotelliin. 

Private beach.

Valkoista hiekkaa ja kirkasta vettä. 

Saatiin seuraa. 

Italialainen pizzeria. 

Saari pizzerian edustalla laskuveden aikaan.

Mikko ja kamera.