Suuntasimme siis tutulle vuoristotielle pienten kiinalaisten kylien keskelle. Mutkittelevaa tietä ylös noustessa tienvartta reunusti usein vihreiden puskien rivi, eli paikallinen teeplantaasiviljelmä. Laskeutuessa hurjaa vauhtia alas tien koukeroita, alhaalta paljastui asuinkeskittymä, jossa maanviljelijät kantoivat selkä vääränä painavannäköisiä riisisäkkejä, osa kyykki riisipellolla terävä olkihattu vinossa ja osa paimensi karjaa oikeaan suuntaan puukeppiä apuna käyttäen.
Pysähdyimme matkalla kolme kertaa, joista kaksi pysähdystä sisälsi nähtävyyksiin tutustumista. Ensimmäinen stoppi oli muinaisen kivikylän kohdalla ja toisella kerralla kiipesimme ihailemaan maisemaa vähän korkeammalta vuorelta, jonne oli mahdollista kiivetä.
Muinaiseen kivikylään menimme hetken mielijohteesta: kyltti sattui olemaan sopivasti matkan varrella ja se vaikutti mielenkiintoiselta. Emme ehtineet kauan ajaa pomppuista ja huonokuntoista tietä eteenpäin, kun vanha mummeli pysäytti ja viittoili hurjasti molemmilla käsillään puhua pälpättäen meidän ymmärtämättä mitään. Kuoroon liittyi hänen miehensä ja pappa osoitteli käsillään muurin viertä. Sen verran saimme selvää, että skootteri piti jättää tiettyyn kohtaan parkkiin - ja sitten mentiin. Määränpää ei varsinaisesti ollut selvillä, seurasimme edessä kulkevaa opastamme kiltisti. Mummeli johdatteli meidät pientä polkua pitkin ylämäkeen (ja piti muuten niin hurjaa vauhtia, että meidän oli hankala pysyä vauhdissa mukana), pysähtyen välillä vanhojen kivisten rakennusten luona ja kertoen niistä jotain - kiinaksi totta kai.
 |
| Miten sanotaan kiinaksi: hidasta tahtia, ei pysytä perässä! |
Ei ole varmaa, kuka tai miksi vanha muinainen kivikylä on rakennettu ja näin ollen kivikylän olemassaolosta onkin kaksi erilaista legendaa olemassa.
Esimmäisen legendan mukaan kivikylä olisi rakennetty Qing - hallitsijasuvun aikana (n. 1850- luvulla). Tällöin syy kylän rakentamiseen olisi ollut paeta ympäröivien kylien kapinointia.
Toisen legendan mukaan kivikylä olisi rakennettu Ming - hallitsijasuvun aikana (1300-1600). Se rakennettiin armeijan koulutusta varten sekä viljan säilyttämiseen. Näistä kahdesta legendasta viimeisimpää pidetään todennäköisempänä, mutta koska tästä ei ole todistettua, säilytettyä faktatietoa olemassa, kivikylän rakennuttaja ja rakentamisen syy pysyy yhä mysteerinä.
Kivikylästä selvittyämme takaisin lähtöpaikalle, pappa odottelikin jo meitä (oppaamme kierrätti meitä vielä uudessa, alempana sijaitsevassa, nykyisessä kylässä hyvän tovin). Mummeli halusi luonnollisesti rahaa palvelustaan. Ja totta kai me maksoimmekin siitä. Mutta hän, eikä hänen miehensä tainneet olla tyytyväisiä maksamaamme rahasummaan, vaan puhua pälpättivät hurjasti ja piirtelivät maahan kaikennäköisiä kuvioita. Annoimme vielä vähän lisää, mutta sitten vaan kohautimme olkiamme ja käynnistimme skootterin. Myöhemmin netistä selvisi, että opaspalveluiden lisäksi olisi pitänyt maksaa papalle skootterin vartioimisesta (?!) Täkäläiset lapset kuulemma käyvät naarmuttamassa niitä turistien ollessa kävelykierroksella. No, kaikkea ei voi tietää ja mielestäni maksoimme oikein käypäisen summan pariskunnan tarjoamista palveluista.
Seuraavaksi hurautimme paikkaan, josta pääsi kiipeämään hienot näkymät tarjoavalle vuorelle. Pääsymäksy (15 euroa!!!) oli mielestäni kyllä aika suolainen siihen nähden, että hintaan ei kuulunut mitään ja itse piti kiivetä pelipaikoille. Maisemat olivat kyllä niin hienot, että ne melkein korvasivat maksetun hinnan.
Viimeinen ja kolmas pitstoppi oli väistämätön ja pakollinen: skootterista uhkasi loppua bensa. Hmm.. keskellä ei mitään, mistähän mahtaisi löytyä bensaa. Ei huvittaisi työntöhommiin ryhtyä mäkien ollessa pitkiä. Näin se hoitui: pysäytys kylään ja talon eteen, missä on ihmisiä. Osoitus skootteriin ja bensatankkiin. Ja kas vain, kohta tulee nainen kantaen Sprite- pulloa ja rattia. Tankkaus käyntiin ja sen jälkeen tarpeeksi iso seteli naiselle. Kyllä elekielellä hommat näyttävät hoituvan. Perille majataloonkin päästiin niin, ettei tarvinnut jännittää, loppuuko bensa vai ei.
 |
| Päiväreissun jälkeen maistui herkulliset nuudelit. |
Reilu kaksi viikkoa Kiinassa nyt takana, ja mukaan on tarttunut paljon. Aloitus oli aikamoinen kulttuurisokki, kun itse ei ymmärtänyt mitään, eikä meitäkään ymmärretty. Asiat tuntuivat monimutkaisilta ja vaikeita ja välillä heräsi epäilys, että löydetäänköhän me perille oikeisiin
paikkohin. Kaikki meni kuitenkin Kiinan osalta nappiin ja vaikka haastavia hetkiä olikin, kaikki järjestyi aina jotenkin. Voisikin tiivistää, että matkailijalta vaaditaan Kiinassa lehmän hermoja, mutta odotus ja vaiva palkitaan kyllä. Tässä vielä vähän plussa - ja miinuslistaa.
Kiinan plussat:
+Erittäin hyvät kulkumahdollisuudet niin lentäen, junalla kuin bussillakin
+Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia, vaikkeivät puhuisikaan englantia
+Hienoja ja erilaisia luontokohteita ja nähtävyyksiä ympäri Kiinaa (aina erilainen tunnelma ja vivahde eri paikassa)
+Ruoka on ollut hyvää (vaikka alkumielipide olikin minulla erilainen)
+Maisemat ja kulttuuri on erilaista ja tutustumisen arvoista
Kiinan miinukset:
- Kielimuuri hankaloittaa asioiden hoitamista
- Väenpaljous ja tungos monessa paikassa (Elokuu on koulujen lomakuukausi, joten paikallisia turisteja on liikkeellä laumoittain)
- Pitkät välimatkat kohteiden välillä
- Hintataso oli yllättävän kallis
-Netin rajoittaminen hankaloittaa matkailua
Huomenna aikaisin aamusta suuntaamme lentokentälle kohteenamme Malesia ja Kuala Lumpur. Siellä olemme kuitenkin vain pari päivää ja viikonloppuna jatkamme matkaamme Indonesian Bukit Lawangiin etsimään orankeja ja muita viidakon eläimiä. Kuuleman mukaan kyseisessä viidakkokylän majatalossamme ei ole wifiä ollenkaan, joten nyt saattaa tulla pidempi hiljainen kausi.
Päivittelen heti, kun mahdollista on :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti