Mitä maha sanoo?

Bukit Lawangin viikko alkaa olla kohta pulkassa! Meidän majapaikassamme ei ole nettiä käytettävissä, joten siksi teen triplapäivityksen, kun netin äärelle pääsin. Viimeisissä postauksissa on tullut kuvien ja tekstien puolesta kerrottua, miten hienoissa ja erilaisissa paikoissa olemme päässeet käymään. No, aina se matkailukaan ei ole ruusuilla tanssimista ja saimme kokea sen mahan kautta viidakkoreissumme jälkeen. Jep, se perinteinen ja niin ihana turistiripuli. Enempää sitä ei taida tarvita kenellekään kuvata, ehkä oireita voisi rinnastaa tällä kertaa norovirukseen.

Tiistaina saavuttuamme viidakkoreissulta mahassa tuntui oudolta. Ei kipua tai murinoita, vaan sellainen outo tunne. Seuraavan yön Mikko vietti vessassa. Minä liityin seuraan seuraavana aamuna. Mikään ei pysynyt sisällä, otitpa ihan pikkutilkkasen vettä tai palan hedelmää. Kaikki tuli ulos. Oloa ei helpottanut se, että lämpötila huiteli yli 30 asteen ja mitään tuuletussysteemiä ei ollut. Ovet oli pidettävä kiinni apinoiden takia. Valitettavasti myöskään sairastuspaikka ei ollut kovinkaan miellyttävä. Huoneemme on tehty luonnonmateriaaleista ja kuten jo taisin aiemmin mainita, siellä elää jos jonkinlaista liskoa ja muuta kivaa ötökkää. Jos ruuan jätti hetkeksi pöydälle, siinä nakotti kohta torakka ja päiväunia ottaessani sisiliskon kokoinen otus kakkasi korvaani. Kyllä siinä taisi meikäläiseltä muutama kyynel tirahtaa: olisi ollut paljon mukavampi sairastaa siinä hienossa ja puhtaassa hotellihuoneessa, jossa Kuala Lumpurissa olimme.

Eniten harmitti kuitenkin se, että torstaiksi varattu elefanttitrekki jouduttiin perumaan. Ei ollut mitään mahdollisuuksia lähteä. Respan pojjaat sanoivat, että voimme siirtää sen perjantaille. Huh! Ehtisimme tehdä trekin, mikäli vain kunto sen seuraavana päivänä sallisi. Olo ei kohentunut torstai-iltanakaan, vaan oksentelu alkoi uudestaan. Päätimme aloittaa mukanamme olevan antibioottikuurin Suomen päässä olevan lääkärin suosituksesta. Olo koheni sen jälkeen hetkessä! Lääke tehosi nopeasti ja seuraavana yönä ei tarvinnut tehdä yhtään vessakeikkaa torakoiden keskelle. Seuraavana aamuna olo oli aika heikko, mutta ruoka ja juoma pysyi sisällä. Pystyisimme siis lähtemään elefantteja moikkaamaan!

Menimme aamupalalle hyvissä ajoin – just in case. Siinä mutustellessamme paahtoleipää meille tullaan kertomaan, ettei elefanttipaikka ole perjantaisin auki. Ei voi olla totta! Uskomaton tuuri meillä kerrassaan. Meiltä kysytään, haluaisimmeko tehdä trekin huomenna, eli lauantaina. Tämä vaihtoehto näytti aluksi todella mahdottomalta, sillä meillä oli lento Kuala Lumpuriin varattuna ja hotelli maksettuna. Molempia harmitti todella kovasti.

Voisikohan lennot buukata uudelleen ja hotellivarausta siirtää? Jos emme yrittäisi, saattaisi meitä jäädä harmittamaan, ettemme nähneet fantteja. Niinpä menimme viereiseen wifilliseen kahvilaan ja rupesimme järkkäämään asioita kuntoon. Rahaahan se tietysti kysyi lisää, sillä lentoja ei saanut vaihdettua, mutta kalliimmaksi se tulisi palata parin vuoden päästä takaisin. Niinpä nyt näyttäisi siltä, että huomenna pääsemme vielä elefanttitrekille ja vasta sunnuntaina lennämme takaisin Kuala Lumpuriin.

Loppuviikosta tiedossa (toivottavasti) siis norsumaisia kuulumisia!