Kuvapäivitystä Yangshuon maisemista

Kostean kuuma, trooppinen ilmasto on saanut paidat aivan märäksi hiestä. Vaikka täällä on ollut suhteellisen pilvistä joka päivä, riittävän lämmin on siitä huolimatta ollut - Mikon kielellä: tuskaisen kuuma. Sadekuuroja on saatu päivittäin, ne alkaa aivan yhtäkkiä ja voivat muuttua nopeastikin täydelliseksi kaatosateeksi. Eipä täällä sadekuuro onneksi paljon haittaa, ei nimittäin tule kylmä ja vaatteetkin kuivuvat nopeasti sateen lakattua.

Pyörä on ollut viimeiset neljä päivää meidän ykköskulkupeli. Kahden pyörän vuokra maksaa noin kymmenen euroa päivältä. Suurin osa teistä on mukavanleppoisia ajella pyörällä: tasaista ja leveää. Vähäliikenteistä tietä pitkin pääsee pyörällä suhauttamaan mukavasti. Eksyimmepä toissapäivänä tietämättämme vuoristotielle (kiitos "erinomaisen" kartan) vähin juomavesin ja ilman aurinkorasvaa. Silloin hiki virtasi ja reidet olivat kovilla. Takaisin päin oli mukava lipsutella alamäkeen, tulipa tehtyä samalla hyvä treeni!

Tässäpä kuvia pyöräseikkailuilta lähipäiviltä!

Majapaikkamme Trippersin "olohuone"

Hyvät pyöräilytiet ja ihan mukavannäköiset maisemat.

Tämän kuvan hintana oli päreiksi mennyt puhelimen näyttö (tippui kivetykseen). Onneksi täällä se oli suht edullista korjata.

Kukkapeltomaisemaa.

Lähdössä bambulautta-ajelulle Yulong-joelle

Rauhallista menoa bambulautan kyydissä.

Meillä on vielä pari päivää Kiinassa jäljellä, sitten suuntaammekin taas aivan uudennäköisiin maisemiin. Onneksi tulevassakin matkakohteessamme on lämmin! :)

Pyöräilyretki Yangshuon lähikyliin

Saavuimme torstai-iltana puolenyön aikaan Guilinin lentokentälle, josta jatkoimme suoraan taksilla 60 kilometrin päässä sijaitsevaan Yangshuon kaupunkiin. Yangshuon kaupunki sijaitsee Li-joen varrella ja se on tunnettu kalkkikivivuorimaisemistaan. Matka oli pimeä, mutta välillä kirkkaat salamat valaisivat hetkeksi ympäröivät vuoret. Maisemat näyttivät jylhiltä tien molemmin puolin. Loppumatkasta missään ei ollut katuvaloja, tie oli töyssyinen ja ympäristö näytti muutenkin autiolta. Hetken aikaa tuli mietittyä, mihin ihmeeseen olemme tulleet.

Vihdoin kuitenkin saavuimme määränpäähämme, majataloon nimeltä Trippers - carpe diem. Jo alusta alkaen tunnelma oli lämminhenkinen ja paikka vaikutti erittäin siistiltä ja jotenkin kodinomaiselta. Olin jo silloin varma, että täällä tulemme viihtymään hienosti tulevan viikon. 

Kun saapuu jonnekin keskellä yötä, seuraava aamu on jännittävä. Mitä näkyy ikkunasta, kun avaat ensimmäisen kerran pimennysverhot? Näkymät olivat kerrassaan muhkulaiset! Ihan sama minne suuntaan päätä käänsi, joka puolella näkyi vihertävän ruskeita kalkkikivivuoria. Täysin erilaiset maisemat kuin missään muualla aikaisemmin!

Ensimmäisen aamun näkymiä Yangshuossa

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme itse kaupunkiin kierrellen ja kaarrellen jokaiselle pikkukadulle. Muihin paikkoihin verrattuna täällä puhutaan todella hyvää englantia ja myös turisteja näkyy aika paljon. Itse kaupunki olikin varsin turistoitunut, kojua kojun perään myymässä värikkäitä silkkipaitoja, kurnuttavia sammakkosoittimia ja vuoritauluja. Eräs myyjä juoksee kadulta perään ja tarjoaa meille ajelua Li-joella. Tuttua juttua monesta turistipaikasta, eikö?

Eräällä sivukujalla

Tänään oli kuitenkin aivan mahtava päivä, kun vuokrasimme pyörät allemme ja lähdimme etsimään oikeaa, paikallista kiinalaista elämää ja kyliä. Meidän majatalon respan työntekijät ovat todella ystävällisiä ja neuvoivat meille, mikä reitti on ajamisen arvoinen.

Majatalon pihasta lähdössä!

Ajelimme aluksi läpi ruuhkaisten kaupunkikatujen. Samalla kapealla kadulla kulkee jalankulkijat, pyöräilijät, autot ja kaikki muut tienkäyttäjät. Tööttäyksiä kuuluu joka suunnasta ja teillä vallitsee isomman laki. Kyllä saa olla kylmät hermot myös kiinalaisessa liikenteessä! Varsinkin kadunylitykset pelotti, kun joka suunnasta tulee jos jonkinmoista kulkupeliä. Näyttää kuitenkin siltä, että kadun yli on vaan uskallettava lähteä. Tyhjää rakoa ei tule, on luotettava siihen, ettei kukaan aja päälle.

Pikkuhiljaa kaupungin tuskaisen kuumat ja ruuhkaiset tiet jäivät taakse ja edessä oli rauhaiset kiinalaiset maaseutumaisemat. Molemmin puolin tietä kasvoi jos jonkinmoista viljelmää: riisipeltoa, korkeaa maissia ja vihreitä teeviljelmiä. Kauempana maisemaa koristi hienot ja terävät vuorenhuiput. Tiet olivat suhteellisen tyhjät, välillä jonkinnäköinen skootteri ajoi ohi ja jotkut hymyilivät ja tervehtivät. Eräs paikallinen mies osoitti ihoani ja nauroi sen vaaleudelle. Tänäkin aamuna tuli levitettyä aikamoinen kerros aurinkorasvaa +50. Muutamia kyliä sattui matkan varrelle ja siellä lähes jokaisessa talossa oli pieni betoninen navetta, jonka pihalla käyskenteli vesipuhveli. Kanat hyppivät tien yli kotkottaen ja kukko kiekui jossain kauempana. Tuoksu oli maaseutumainen: välillä lanta lemusi.

Kolme tuntia ajettuamme nälkä alkoi kurnia mahassa ja päätimme pysähtyä lounaalle paikalliseen maatilaravintolaan. Ulkonäöllisesti paikka ei ollut mikään ihmeellinen, mutta sitä pitävä perhe oli mitä ihastuttavin! Talon emäntä esitteli ylpeänä tilan kanat ja rannan ja päärakennuksen ennen kuin tilasimme lounasta. Lounaaksi söimme riisiä ja kanaa (1 kana vähemmän esiteltäväksi seuraaville turisteille) ja ateria oli mausteisen herkullinen. Kulautimme ruuan alas jääkylmällä cokiksella ja paikan nuorin lapsi, 2- vuotias poika, taisi myös pitää tästä mustasta juomasta, sillä hän kävi vähän väliä kokeilemassa tölkkejämme. Ruuan jälkeen talon emäntä kantoi meille aurinkotuolit pöydän viereen ja kehotti ottamaan rennosti. Mikäs siinä oli ihaillessa vihreän bambumetsikön läpi siintävää nopeasti virtaavaa jokea.

Lounaspaikkamme

Ravintolan maisemaa - talon emäntä on syystäkin ylpeä kotipaikastaan!

Hetken vielä nautiskeltuamme maisemista ja painateltuamme tuhtia lounasta, oli pikkuhiljaa aika jatkaa matkaa. Kello lähenteli jo kolmea ja tarkoitus oli ehtiä ennen pimeää takaisin majatalollemme, sillä otsalamput eivät sattuneet mukaan. Ajelimme edelleen samankaltaisissa maisemissa ja päädyimme Liugongin vanhaan kylään. Kylässä oli sitä aitoa kiinalaista tunnelmaa ja asukkaiden mukaan kylä on ollut samanlainen yli 400 vuotta. Tiet olivat kapeita ja betonisia ja rakennukset vanhoja. Yhdessä isossa rakennuksessa tusina miehiä pelasi kovaäänisesti jotain korttipeliä ja toisessa talossa valmistettiin herkullisen tuoksuista ruokaa. Asukkaat kasvattivat itse esimerkiksi perunaa, maapähkinöitä ja pomelohedelmiä. Tunnelma oli aivan erilainen kuin kiireisessä ja turistoituneessa Yangshuossa.

Näkymät Liugongin kylän temppeliltä

Iltapäivän helteen uuvuttamina ja täysin hikisinä sekä polkemisen että kostean ilman takia päädyimme ottamaan lauttakyydin takaisin kaupunkiin. Erittäin hyvä valinta!

Pyörät mahtuivat myös mukaan. 

Tällaisella menopelillä takaisin

Auringon pikkuhiljaa laskiessa saavuimme takaisin ruuhkaisen Yangshuon satamaan. Päivä oli erittäin onnistunut, emmekä reitillämme edes eksyneet kovin montaa kertaa! Ihmettelen sitä suuresti, sillä täkäläiset kartat näyttävät tältä:

Vähän hankalampi suunnistaa...

Ilta oli mukava päättää majatalomme rennonletkeässä ravintolassa, josta saa älyttömän herkullista ruokaa! Puikoilla syöminenkin onnistuu ajoittain. No okei, myönnettäköön, että puolessa välissä meni hermot ja vaihdoin haarukkaan ja veitseen.

Majatalomme ravintola ja sweet & sour chicken

Mukavaa viikonloppua koto-Suomeen kaikille!

Shanghai ja läheinen Huangshanin vuori

Näkymää Pudonilla

Viikonloppu Shanghaissa sujahti hurjan nopeasti ohi. Päivämme sisälsivät erilaisten paikkojen ihmettelyä, metrolla suhaamista paikasta toiseen ja paljon, paljon kävelyä. Shanghai on suurkaupunki, täällä elää noin 15 miljoonaa ihmistä, joten nähtävyyksillä ja keskustan suosituilla kaduilla on ihmisiä ruuhkaksi asti. Jonoissa ei saa olla turhan kohtelias, tai menettää paikkansa. Välillä kyynärpäätaktiikasta on hyötyä, jotta pääsee vuorollaan esimerkiksi lippuluukulle.

Seikkailua Shanghain kaduilla

Yksi jos toinenkin oli lähtenyt ostoksille...

Alkuviikosta, eli maanantain ja tiistain aikana, teimme  reissun Shanghain lähellä sijaitsevalle Huangshanin vuorelle. Huangshan, eli keltainen vuori sijaitsee Kiinan Anhuin maakunnan eteläosassa ja on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon. Huangshanin vuoristo on kuuluisa upeista maisemistaan ja 77 vuoriston huipuista kohoaa yli 1600 metriin. Vuoristossa on myös kuumia lähteitä ja sen vuorilla viljellään teepensaita muutamiin kiinalaisiin teelaatuihin.

Palataanpa hetkeksi sanaan lähellä. Mitä suomalainen ajattelee, kun joku paikka on lähellä? Ehkäpä tunnin, maksimissaan kahden tunnin päässä olevaa paikkaa. No, Kiinassa lähellä tarkoittaa vähän eri asiaa. Me nimittäin matkustimme Shanghaista ensin junalla neljä ja puoli tuntia. Sen jälkeen hyppäsimme bussiin, jolla taitoimme matkaa reilun tunnin. Sen jälkeen vaihdoimme bussia, jossa vierähti puolisen tuntia. Lopuksi vielä matka huipulle gondolihissillä kymmenen minuuttia ja tadaa! Olimme vihdoin perillä. Lähdimme Shanghaista 8.30 matkaan ja vuoren päällä hotellillamme olimme noin viiden aikoihin. Eli lähellä olevalle vuorelle matkasimme yhteensä kahdeksan ja puoli tuntia.

Huono happi, pitkä jono. Jonotusaika juna-asemalla oli tunnin verran.

Maisema junamatkalta

Matkanteko sujui yllättävän helposti. Junalla matkustaminen oli tuttua, joten me vain nousimme junaan, otimme makoisat nokoset luotijunan kiitäessä kohti Huangshania ja muutaman tunnin kuluttua olimme perillä. Matkakohteen juna-asemalla ei kerrottu enää kuin kiinalaisittain, miten päästä jatkamaan matkaa vuorelle. Hetken harhailtuamme asemalla, löysimme kuitenkin oikean bussiterminaalin. Hetken aikaa bussin kyydissä kuitenkin mietimme, mahdoimmekohan olla oikeassa linja-autossa, sillä lippu näytti tältä:

Minne matka? 

Olimme kuitenkin löytäneet oikean bussin ja matkanteko kohti vuoristoa saattoi jatkua.

Vaikka Mikko melkein jo tanssi sadetanssia, jotta saisi manailtua meitä uhkaavan sateen pois, valitettava seuralainen vuorimatkallamme oli sade. Kova sade. Tihkusade. Ja sitä seuraava sumu. Järisyttävät maisemat vuorella jäi valitettavasti ainakin melkein haaveeksi.
Tarkoituksamme oli herätä viideltä katsomaan auringonnousua huipulta. Laitoimme maanantai-iltana herätyskellon soimaan viideksi ja menimme sormet ristissä nukkumaan. Jospa aamulla keli olisi parempi.

Yö meni ja aamu tuli. Herätyskello soi. Satoi edelleen vettä. Ei auttanut muu kuin painua vielä hetkeksi nukkumaan ja toivoa, että myöhemmin pääsisimme näkemään huippujen tarjoamat maisemat.

Seitsemän jälkeen nousimme lopulta sängystä ylös ja säätila ei ollut muuttunut. Molempia harmitti vallitseva keli aikalailla ja hermot olivat vähän kireällä. Kaikki kiinalaiset hotellivieraat vetivät iloiten keltaiset sadetakit ylleen ja muovisuojukset lenkkareidensa päälle ja suuntasivat ovista ulos. Ei auttanut muu kuin seurata esimerkkiä.

Vuoren huipulla

Kuten aiemmallakin vuorella, myös tällä vuorella jokaiselle huipulle on rakennettu viimeisen päälle reitit: portaat menevät huipulle ja kaistat ovat leveät, jotta nopeammin etenevät pääsevät suhteellisen kivuttomasti ohi. Matkan varrella on pisteitä, joista voi ihailla maisemia. Löytyypä sieltä myös paljon penkkejä, joilla elvyttää väsyneitä jalkoja tai syödä eväitä. Vaikkei maisemia näkynytkään sumun takia, jo reitti itsessään oli hieno. Polun varrella olevat männyt olivat aivan erilaisia kuin Suomessa ja pudotukset polun vierestä olivat niin jyrkkiä, että se sai välillä jalat veteläksi.

Sumuiset maisemat, hieno katselupaikka!

Tiistai-iltapäivänä meidän oli pakko suunnata Shanghaihin ja viimeinen bussi lähtisi läheisestä kaupungista kello 18.00. Meidän olisi siis lähdettävä hyvissä ajoin kohti bussiasemaa, jotta emme myöhästyisi. Molemmat jännittivät. Poistuisiko sumu ajoissa maisemien tieltä? Odotimme kelin aukeamista niin pitkään kuin vain pystyi, mutta valitettavasti se ei auennut. Lähdimme pettyneinä kohti gondolia ja mietimme kävellessämme, että meidän ehkä täytyy palata vuorelle jollakin syyslomalla. Poikkesimme vielä viimeiselle näköalapaikalle ja hetken siinä oltuamme, puhalsi kylmä ja kostea tuuli hetkeksi sumua pois. Sumun seasta paljastui jyrkkiä kalliohuippuja vihreine puineen. Mikko naureskeli, ettei ehtinyt paljain silmin maisemia nähdäkään, kun kiire valokuvata oli niin kova.

Karstihuippu kurkistaa sumupeitteen takaa.

Takaisin alas.

Matka Shanghaihin sujui kuin tanssi. Kun pääsimme gondolihissiltä bussiasemalle kello oli 14.55. Bussiaseman lipputiskin täti kertoi, että 15.00 lähtisi bussi Shanghaihin. Ihan kuin suunniteltua! Ei ollut mitään hajua, kuinka kauan matka kestää, mutta ei haitannut yhtään. Ennen puolta yötä olimme takaisin hotellilla.

Tänään illalla on aika jättää Shanghain kadut taakse ja suunntata Shanghai airlinesilla Guiliniin ja sieltä Yangshuon kaupunkiin.

Kuuma ja kostea Shanghai

Matkustimme viime yönä junalla Xi'anista Shanghaihin. Matka kesti 15 tuntia, joka äkkiseltään kuulostaa puuduttavalta ja pitkältä matkalta. Kiinan junissa on olemassa erilaisia matkustusluokkia: hard seat, soft seat, soft sleeper ja deluxe soft sleeper. Matkustusluokkien nimet kertovat jo aika paljon siitä, millainen matka sinulla on edessäsi. Me valitsimme halvimman hinnan sijasta (halvin luokka noin 9 euroa ja makuupaikka 90 euroa) matkustusmukavuuden ja ostimme liput soft sleeper - luokkaan. Soft sleeper luokassa on hytti, jossa on kaksi kerrossänkyä, eli makuupaikat neljälle. Hytti oli hieman ahdas, mutta muuten oikein toimiva. Lakanat olivat puhtaat, hytti oli ilmastoitu, konduktööri toi termoskannullisen puhdasta juomavettä pöydälle ja jokaisella matkustajalla oli oman sängyn päädyssä telkkari. Meidän matkustuskavereiksi sattui kaksi brittiläistä reppureissaajaa, jotka eivät paljon puhuneet. Ei meidän, eikä myöskään toistensa kanssa.

Juna saapui aikaisin aamulla Shanghain asemalle. Jo Xi'anissa meitä tervehti kuuma ja lämmin ilma, mutta tänne saapuminen oli aivan omaa luokkaansa: kuuma ja kostea höyrysaunan henkäys. En aio valittaa siitä, että olisi liian kuuma, sillä minusta on mahtavaa, että ei ainakaan palella! Mutta täällä myös minä hikoilen, ja on tärkeää muistaa pitää riittävästä vedensaannista huolta.

Heti aamulla hommasimme metrokortit käteen ja eikun baanalle! Shanghai kaupunkina on mielenkiintoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta. Keskustan läpi menee valtava kävelykatu, jonka molemmin puolin on mahdottoman suuria ostoskeskuksia kirkkaine mainostauluineen: toisella puolella myydään tuhansia maksavia kiiltäviä kelloja ja toisella puolella saatat nähdä Suomestakin tutun Jack & Jones myymälän. Ihmisiä parveilee ristiin rastiin syöden jäätelöä tai hörppien huurteisesta vesipullosta juomaa. Jos poikkeat yhdenkin kadun sivulle, näet vähän perinteisemmän kiinalaisen kujan: mopot pärisyttelevät sinne tänne ja tööttälyä kuuluu joka suunnalta. Peräkkäisistä katukeittiöstä sekoittuu herkullisen ruuan tuoksu helteiseen ilmaan. Kadun varrella istuu mies myymässä hedelmiä, toisesta korista löytyy tuttuja kirsikoita, toisesta jotain tuntemattomampia hedelmiä.

Valitettavasti netti on täällä todella kehno, enkä voi jakaa teidän kanssa kuvia, joita olen tänään ottanut. Yritän saada kuvia jakoon vähän myöhemmin, mikäli parempi netti löytyy jostakin.

Xi'anin lumoissa: terrakotta sotilaita ja vuorenvalloitusta Huashanilla

Aikaisin aamulla Finnairin lento toi meidät utuiseen ja lämpöiseen Xi'aniin. Meitä vastassa oli täysin tuntematon kaupunki meille aivan oudolla kielellä ja kulttuurilla. Ensimmäinen haaste tuli vastaan jo lentokentällä, sillä emme olleet tajunneet nostaa Kiinan valuuttaa Helsingistä, pankkiautomaatit eivät palvelleet englanniksi ja koska kello oli todella vähän, ei mikään myöskään ollut auki. Emme siis voisi ottaa taksia. Siispä pidimme hetken tuumaustauon ja odottelimme, jotta kello raksuttelisi eteenpäin. Onneksi hetken kuluttua rahanvaihtopiste aukesi ja saimme vaihdettua eurojamme paikalliseen valuuttaan ja pääsimme suhaamaan taksilla kohti Xi'anin keskustaa.

Taksimatka oli hiuksianostattavan pelottava - kuten yleensä Aasiassa automatkat tuntuvat olevan. Taksikuski ajoi talla pohjassa kohti määränpäätämme välillä poiketen vastaantulevien kaistalle. Mittari näytti yli 200 km/h, mutta tuuli näytti puhaltavan mittariin, joten pientä tai vähän isompaakin heittoa lukemassa saattoi olla, kovalta vauhti kuitenkin tuntui. Maisemat eivät vaikuttaneet kovinkaan viehkeiltä vielä tässä vaiheessa, vaan esikaupunkialue koostui lähinnä valtavista kerrostalolähiöistä, sekä paksua savua tupruttavista tehtaista. 

Ensimmäinen hotellimme Forest City Hotel oli mahtava! Siisti, aivan ydinkeskustassa ja wifillä varustettu. Hotelliin saapuessa huomasi kommunikoinnin vaikeuden, sillä kukaan ei oikeastaan puhunut englantia ja tämän lisäksi harvat tekstit kaduilla tms on käännetty englanniksi. Haastavaa ja hermoja raastavaa! 

Xi'anin ydinkeskustaa ympäröi alkujaan 1600- luvulla rakennettu muuri. Tämä on yksi maailman isoimmista muinaisista puolustusjärjestelmistä. Muuri on 14 metriä korkea ja 14 kilometriä pitkä. Kävimme tutustumassa tähän muuriin ensimmäisenä iltana ja vuokrasimme muurilta pyörät, jotta voisimme mukavassa hikihelteessä polkea muurin ympäri. Taivas näytti hieman utuiselta, mutta arvelimme sen olevan samaa usvaa, mitä jo aamulla taivaalla oli näkynyt. Puolen kilometrin pyöräilyn jälkeen selvisi, ettei se ollutkaan mitään utua, vaan kunnon ukkospilvi puuskaisine tuulineen. Lähettyvillä ei näkynyt rakennuksia, joihin suojautua, ja jotenkin päädyimme kököttämään tusinan eläkeläiskiinalaisen kanssa golfkärryyn sateensuojaan. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta kaikkia nauratti. 

Xi'anin muurilla

Keli näytti vielä suht hyvältä pienelle pyöräilyretkelle

Sateensuojassa läpimärkänä

Kommunikoinnin lisäksi haastetta minulle on tuottanut syöminen, sillä olen suhteellisen nirso syömäni ruuan suhteen ja kaikkeen uuteen tulee suhtauduttua vähintäänkin pienellä varauksella. Niin kävi myös alapuolella olevan iltaruuan suhteen, jota ensinnäkin yritin syödä puikoilla. Tulos oli se, että kaikkia ympärilläni olevia kiinalaisia nauratti minun puikoilla sählääminen ja syöminen oli hidasta. Enkä kyllä uskaltanut maistaakaan muuta kuin riisiä ja kanaa. Onneksi oli vielä Suomesta tuotu protskupatukka hotellilla, niin oli jotain tuttua ja turvallista tarjolla lisäksi.

Toinen päivä Xi'anissa oli oikea seikkailupäivä! Tavoitteenamme oli päästä itsenäisesti paikallisbussia käyttäen jonkun matkan päässä sijaitsevalle terrakotta-armeija - museolle. Tavoite saavutettiin kyllä, jopa ilman enimpiä sähläyksiä, mutta kyllä sai jonottaa niin bussiin kuin bussin sisällä liikenteessä. Koska sattui sadepäivä, niin museolla ei ollut ihan niin hirveästi porukkaa (kiinalaisella mittakaavalla), mitä olisi voinut olla aurinkoisena päivänä. Kaivaukset museolla teki meihin kumpaankin vaikutuksen, paikka oli aivan uskomaton!

Jos omat kaistat on tukossa, aina voi vähän lainata vastaantulevien kaistaa, kunhan muistaa käyttää tööttiä!

Terrakotta-armeijaa

Viimeisenä kokonaisena päivänä lähdimme valloittamaan vuorta Huashanille, noin 115 kilometrin päähän Xi'anista. Matkana tuo kilometrimäärä kuulostaa sellaiselta parin tunnin hurautukselta, mutta täällä aikaa sai varata sen reilut kolme tuntia ruuhkien takia. 

Huashan on 2154 metriä korkea, yksi viidestä taolaisuuden pyhästä vuoresta. Huashanilla on viisi päähuippua: keski-, pohjoinen- , etelä-, itä- ja länsihuippu. Vuorella on sijannut aikoinaan taolaisia luostareita. Jyrkkien putouksien ja kapeiden polkujen takia sitä on kuvailtu maailman vaarallisimmaksi vaelluspoluksi, mutta todellisuudessa tätä lupausta vaelluspolut eivät lunastaneet.

Huanshanin vuorelle nousee kaksi nopeaa gondolihissiä, ja hissille päästäkseen pitää parkkipaikalta kulkea vielä noin puolen tunnin erillinen matka parkkipaikalta vuoribussilla. Vaikka ihmisiä on paljon ja jonot näyttävät puuduttavan pitkiltä, kuljetus toimii erinomaisesti ja jonotusajat eivät onneksi venyneet mahdottoman pitkiksi. 

Gondolihissimatka oli aivan huikea ja maisemat olivat mielettömät! Gondolihissin pääteasemalta lähti selkeät reitit eri huipuille ja kaikille huipuille sai kiivetä rappusia pitkin. Vaeltaminen oli siis tehty suhteellisen helpoksi, vaikka rappuset itsessään nousivatkin välillä jyrkästi. Vaivannäkö kuitenkin palkittiin uskomattomilla maisemilla.

Kävimme reilussa neljässä tunnissa kaikki muut huiput, paitsi pohjoishuipun. Minun mielestäni parhaat näkymät oli itähuipulla, Mikon lemppari oli etelähuippu. 

Itähuipun tuntumassa. Chess pavilion näkyy taustalla

Länsihuipun maisemaa

Gondoliajelun maisemia

Tähän mennessä Kiina on osoittautunut sekä mielenkiintoiseksi että haastavaksi paikaksi. Haastavuutta tuovat muun muassa kieliongelmat ja ihmismassat, mutta toisaalta esimerkiksi Huashanin vuori oli niin uskomaton paikka, että sellaista ei ole missään muualla vielä nähnyt. 

Tänä iltana suuntaamme pikajunalla kohti toista, vähän isompaa, suurkaupunkia Shanghaita. Juna lähtee kello 17.05 ja meille on varattu soft sleeper - makuupaikat, sillä matka kestää reilut 15 tuntia.

Internetin käytössä on ollut pienoisia haasteita, mutta toivottavasti saan päiviteltyä lähipäivinä taas lisää. Kuullaan pian :) 

Fiiliksiä kesältä

Parin kuukauden loma Suomessa alkaa olla ohitse. Tässä vielä vähän fiiliksiä kuvien muodossa siitä, mitä on tullut puuhailtua.
    

Huonot kelit, paljon treeniä!

  

Issikkavaellus, synttärit ja muutto pois Kuopiosta kesäkuussa

Herajärven kierros Kolilla, piti olla hellettä, mutta satoikin vettä.

Lahdesta löytyi huikea burgerpaikka!

Oopperaa Savonlinnassa, SUPpailua Jyväskylässä

Matkarepun sisältö

Nyt alkaa olla jo jännät paikat! Viimeinen päivä Suomessa menossa ja pakkailupuuhat on täällä kuumimmillaan! Kaiken olennaisen pitäisi mahtua tähän Ospreyn Farpoint 55 matkareppuun, joten mukaan otettavia vaatteita ja tavaroita on pitänyt karsia aikalailla jo tähän mennessä. Kokemusta Ospreyn repun käytöstä minulla ei vielä ole, mutta ainakin se vaikuttaa älyttömän kätevältä! Matkareppu ja päiväreppu yhdessä paketissa! Kuvassa oleva pienempi reppu kiinnittyy nimittäin kätevästi isomman repun eteen, jolloin niitä molempia saa kannettua yhtä aikaa. Kaikki remmit ja klipsut saa kätevästi myös piiloon vetoketjulla toimivan läpän taakse, joka on todella hyödyllinen lentomatkustamista ajatellen. Repun hinta oli n. 160 € Partioaitasta ostettuna.

Koska olemme suurimman osan ajasta lämpimissä maissa, toppatakit ja pipot saa suosiolla jäädä kotiin. Vähän lämpimämpää vaatetta on kuitenkin otettu mukaan ja löytyypä repusta myös pitkää housua ja takkiakin. Kaikki on pakattu käteviin, eri kokoisiin IKEAN pakkauspusseihin, jotta tavaroissa järjestys säilyy ja tietää täsmälleen, mistä pussista löytyy mitäkin. Näin tarvitse sekoittaa ja möyhiä kaikkia vaatteita etsiessään esimerkiksi sukkaparia, vaan voi nostaa tarvitsemansa pussukan repusta. Pussukoissa toinen puoli on verkkokangasta, joten siitäkin voi vähän kurkistella, mitä mikäkin pussukka sisältää.
Tällä hetkellä repustani löytyy:

VAATTEET (housut ja paidat samassa pakkauspussissa eri puolilla)
6 hihatonta paitaa
3 t-paitaa
2 sortsit
mustat puolipitkät housut
mustat kokopitkät housut
treenitrikoot
pitkät retkeilyhousut
pitkähihainen paita
fleecetakki
pitkä uintipaita

LÄMPIMÄT VAATTEET (parissa paikassa tarpeelliset)
vedenkestävät tuulihousut
vedenkestävä takki
merinovillakerrasto
hanskat
villasukat

KENGÄT
Merrelin core-tex vaelluskengät
Släpändeerit eli flipflopit
Nike free 5.0 lenkkarit

MUUT VAATTEET
5 sukat
7 alushousut
4 urheilutoppia
2 bikinit
2 huivia
lippis

MUUTA
passi
aurinkorasva 50+
aurinkolasit
puhelin ja puhelimen laturi
kamera
silkkimakuupussi
otsalamppu
korvatulpat ja silmälaput
meikit
vakuutuskortti
adapteri
kopiot passista, matkadokumenteista, vakuutuksista
avainlukulista varalle
toilettipussi (shampoot,hammasharja,meikinpoistoaine ym)
pyykinpesuainetta
hiusharja
auringolta suojaava voide hiuksille
läppäri
ensiapulaukku
...ja muut listalta unohtuneet asiat

LÄÄKKEET
kipu- ja kuumelääkkeet
mahavaivoihin imodium, precosa ja maitohappobakteerit
perusvoidetta aqualan L
kutinaan ja haavoihin antibiootti/kortisonivoide
malarialääke
nuhaan nasolin
rakkolaastarit
antibioottikuuri varalle
silmänkosteutustippoja

Rokotuksia otettu aiemmin ja tälle matkalle: perusrokotukset voimassa + hepatiitit, lavantauti, japanin aivokuume, ja aivokalvontulehdus.

Lääkkeisiin ja rokotteisiin meni ennen matkaa yhteensä noin 833 €.


Aika moni tavara piti karsia pois, koska tilaa ei yksinkertaisesti ole ja mukaan pitää ottaa vain ne välttämättömimmät. Esimerkiksi uimakengät, suoristusrauta, hiustenkuivain, farkut ja iso kasa muita vaatteita jäi toisella pakkauskierroksella pois repusta. Tavaroita oli helpompi karsia, kun ajatteli, että tekee tilaa niille kaikille uusille ihanille vaatteille, joita matkan varrelta löytää!

Matkajännitys ei vielä ole ihan huipussaan. Ehkä se johtuu siitä, että luulee olevansa lähdössä normaalille parin viikon etelänlomalle. Toisekseen se voi johtua siitäkin, että tätä reissua on odotettu ja sitä varten on säästetty vuoden päivät, joten ei vaan voi uskoa, että lähtö on huomenna!

Katsotaan, mitkä on fiilikset huomenna!