Provence, Ranska

Nyt on tullut monta automatkustuspäivää putkeen ja automatkailu jatkui Italiasta Ranskan suuntaan. Ajoimme kuutisen tuntia keskelle Ranskan maaseutua, josta olimme varanneet hotellin yhdeksi yöksi. Hotelli oli valtava, varmaan tuhannen lomalaisen kompleksi ja saavuimme sinne kahden aikoihin iltapäivällä. Vaikka hotelli mainosti itseään neljän tähden hyvinvointihotellina, sen respa oli kiinni iltapäivisin. Se aukeaisi vasta neljältä. Päätimme mennä odottelemaan respan aukeamista uima-allasalueelle ja sitä etsiessämme huomasimme, ettei koko paikassa ollut saatavilla minkäänlaisia palveluja. Ravintolan ikkunat ammottivat pimeinä ja penkit oli pinottu yhteen nurkkaan, uima-allasalueen baarin myyntitiskin ikkuna oli vedetty säppiin, eikä kaiuttimista soinut musiikkia. Tunnelma hotellialueella oli lähes aavemainen kaikessa tyhjyydessään.

Vihdoin kellon tullessa neljä ja päästessämme hotellihuoneeseen, huomasimme olevamme isossa hotellirakennuksessa ainoat vieraat ja mieleen tuli Hohto- elokuvan tyhjät käytävät. Huone oli kuitenkin siisti, mukava ja hyvinvarusteltu.

Illalla käppäilimme hotellin yläpuolella sijaitsevaan pieneen ja keskiaikaiseen Callianin kylään. Kylän huipulla sijaitsi linna ja siitä kylä lähti levittäytymään kapeina ja pyöreinä kujina alaspäin. Söimme ranskalaisen perheen pitämässä ravintolassa herkulliset pasta-annokset ja illallisen jälkeen säikyttelimme paikallisia kissoja kameroinemme. Auringon painuessa horisontin taakse laskeuduimme takaisin aavehotelliimme. Heräsimme seuraavana aamuna pirteinä lintujen sirkutukseen.

Callianin kylä.

Välillä pysähdyimme syömään.

Rapeiden ja kuumien aamucroisanttien ja appelsiinimehuhuikan jälkeen kopsautimme taas Volvon ovet kiinni ja lähdimme kruisailemaan pikkuteitä kohti Ranskan Alppeja. Välillä tie meni niin kapeaksi, että esimerkiksi matkailuautolla ajo oli kielletty kokonaan, koska ohi ei olisi mahtunut kuin pikkuauto, eikä aina silläkään. Kuinka ollakaan, vastaan tuli kesken matkan karavaanari, joka levitteli käsiään autonratissa. Hemmetti, että ihmiset eivät voi noudattaa sääntöjä! Eipä ollut muuta vaihtoehtoa, kun laittaa pakki päälle ja koittaa löytää ohituspaikka. Onneksi sellainen löytyi ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Tuleeko mutkan takaa eteen matkailuauto?

Yksi etappi matkallamme oli pysähtyä katsomaan laventelipeltoja Valensoleen, sillä niiden kukinta-aika sattui juuri kesäkuun lopun tienoille. Vaaleansiniset pellot jatkuivat silmänkantamattomiin ja tasainen pörinä kävi kukkien ympärillä. Pellot näyttivät hienoilta katsottuna, mutta iltapäivän auringon aikaan niistä ei saanut kovin näyttäviä kuvia. Onneksi matkalle sattui myös punaisten kukkien (ei mitään hajua, minkä kukkien) pelto, joka näytti nätiltä myös kuvattuna.

Kuuden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme yöpymisetappiimme Albertsvilleen. Sieltä meillä oli vuokrattuna pieni ja söpö asunto (La Tarine Duplex), jossa oli kaksi makkaria, keittiö ja olohuone. Kello oli kuitenkin sen verran, ettemme ehtineet paljonkaan nauttia asunnossa oleskelusta, saati tutustua vuoden 1992 olympiakaupunkiinkaan. Teimme nopean iltapalan, pesimme vähän pyykkiä ja menimme nukkumaan.

Ranskan etappi oli nopea, oikeastaan  vain ohikulkumatka Italiasta Sveitsiin. Meillä on pitkä viikonloppu edessä Sveitsissä telttailun ja patikoinnin merkeissä. Niihin kuviin ja tunnelmiin palailen myöhemmin.