Shanghai ja läheinen Huangshanin vuori

Näkymää Pudonilla

Viikonloppu Shanghaissa sujahti hurjan nopeasti ohi. Päivämme sisälsivät erilaisten paikkojen ihmettelyä, metrolla suhaamista paikasta toiseen ja paljon, paljon kävelyä. Shanghai on suurkaupunki, täällä elää noin 15 miljoonaa ihmistä, joten nähtävyyksillä ja keskustan suosituilla kaduilla on ihmisiä ruuhkaksi asti. Jonoissa ei saa olla turhan kohtelias, tai menettää paikkansa. Välillä kyynärpäätaktiikasta on hyötyä, jotta pääsee vuorollaan esimerkiksi lippuluukulle.

Seikkailua Shanghain kaduilla

Yksi jos toinenkin oli lähtenyt ostoksille...

Alkuviikosta, eli maanantain ja tiistain aikana, teimme  reissun Shanghain lähellä sijaitsevalle Huangshanin vuorelle. Huangshan, eli keltainen vuori sijaitsee Kiinan Anhuin maakunnan eteläosassa ja on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon. Huangshanin vuoristo on kuuluisa upeista maisemistaan ja 77 vuoriston huipuista kohoaa yli 1600 metriin. Vuoristossa on myös kuumia lähteitä ja sen vuorilla viljellään teepensaita muutamiin kiinalaisiin teelaatuihin.

Palataanpa hetkeksi sanaan lähellä. Mitä suomalainen ajattelee, kun joku paikka on lähellä? Ehkäpä tunnin, maksimissaan kahden tunnin päässä olevaa paikkaa. No, Kiinassa lähellä tarkoittaa vähän eri asiaa. Me nimittäin matkustimme Shanghaista ensin junalla neljä ja puoli tuntia. Sen jälkeen hyppäsimme bussiin, jolla taitoimme matkaa reilun tunnin. Sen jälkeen vaihdoimme bussia, jossa vierähti puolisen tuntia. Lopuksi vielä matka huipulle gondolihissillä kymmenen minuuttia ja tadaa! Olimme vihdoin perillä. Lähdimme Shanghaista 8.30 matkaan ja vuoren päällä hotellillamme olimme noin viiden aikoihin. Eli lähellä olevalle vuorelle matkasimme yhteensä kahdeksan ja puoli tuntia.

Huono happi, pitkä jono. Jonotusaika juna-asemalla oli tunnin verran.

Maisema junamatkalta

Matkanteko sujui yllättävän helposti. Junalla matkustaminen oli tuttua, joten me vain nousimme junaan, otimme makoisat nokoset luotijunan kiitäessä kohti Huangshania ja muutaman tunnin kuluttua olimme perillä. Matkakohteen juna-asemalla ei kerrottu enää kuin kiinalaisittain, miten päästä jatkamaan matkaa vuorelle. Hetken harhailtuamme asemalla, löysimme kuitenkin oikean bussiterminaalin. Hetken aikaa bussin kyydissä kuitenkin mietimme, mahdoimmekohan olla oikeassa linja-autossa, sillä lippu näytti tältä:

Minne matka? 

Olimme kuitenkin löytäneet oikean bussin ja matkanteko kohti vuoristoa saattoi jatkua.

Vaikka Mikko melkein jo tanssi sadetanssia, jotta saisi manailtua meitä uhkaavan sateen pois, valitettava seuralainen vuorimatkallamme oli sade. Kova sade. Tihkusade. Ja sitä seuraava sumu. Järisyttävät maisemat vuorella jäi valitettavasti ainakin melkein haaveeksi.
Tarkoituksamme oli herätä viideltä katsomaan auringonnousua huipulta. Laitoimme maanantai-iltana herätyskellon soimaan viideksi ja menimme sormet ristissä nukkumaan. Jospa aamulla keli olisi parempi.

Yö meni ja aamu tuli. Herätyskello soi. Satoi edelleen vettä. Ei auttanut muu kuin painua vielä hetkeksi nukkumaan ja toivoa, että myöhemmin pääsisimme näkemään huippujen tarjoamat maisemat.

Seitsemän jälkeen nousimme lopulta sängystä ylös ja säätila ei ollut muuttunut. Molempia harmitti vallitseva keli aikalailla ja hermot olivat vähän kireällä. Kaikki kiinalaiset hotellivieraat vetivät iloiten keltaiset sadetakit ylleen ja muovisuojukset lenkkareidensa päälle ja suuntasivat ovista ulos. Ei auttanut muu kuin seurata esimerkkiä.

Vuoren huipulla

Kuten aiemmallakin vuorella, myös tällä vuorella jokaiselle huipulle on rakennettu viimeisen päälle reitit: portaat menevät huipulle ja kaistat ovat leveät, jotta nopeammin etenevät pääsevät suhteellisen kivuttomasti ohi. Matkan varrella on pisteitä, joista voi ihailla maisemia. Löytyypä sieltä myös paljon penkkejä, joilla elvyttää väsyneitä jalkoja tai syödä eväitä. Vaikkei maisemia näkynytkään sumun takia, jo reitti itsessään oli hieno. Polun varrella olevat männyt olivat aivan erilaisia kuin Suomessa ja pudotukset polun vierestä olivat niin jyrkkiä, että se sai välillä jalat veteläksi.

Sumuiset maisemat, hieno katselupaikka!

Tiistai-iltapäivänä meidän oli pakko suunnata Shanghaihin ja viimeinen bussi lähtisi läheisestä kaupungista kello 18.00. Meidän olisi siis lähdettävä hyvissä ajoin kohti bussiasemaa, jotta emme myöhästyisi. Molemmat jännittivät. Poistuisiko sumu ajoissa maisemien tieltä? Odotimme kelin aukeamista niin pitkään kuin vain pystyi, mutta valitettavasti se ei auennut. Lähdimme pettyneinä kohti gondolia ja mietimme kävellessämme, että meidän ehkä täytyy palata vuorelle jollakin syyslomalla. Poikkesimme vielä viimeiselle näköalapaikalle ja hetken siinä oltuamme, puhalsi kylmä ja kostea tuuli hetkeksi sumua pois. Sumun seasta paljastui jyrkkiä kalliohuippuja vihreine puineen. Mikko naureskeli, ettei ehtinyt paljain silmin maisemia nähdäkään, kun kiire valokuvata oli niin kova.

Karstihuippu kurkistaa sumupeitteen takaa.

Takaisin alas.

Matka Shanghaihin sujui kuin tanssi. Kun pääsimme gondolihissiltä bussiasemalle kello oli 14.55. Bussiaseman lipputiskin täti kertoi, että 15.00 lähtisi bussi Shanghaihin. Ihan kuin suunniteltua! Ei ollut mitään hajua, kuinka kauan matka kestää, mutta ei haitannut yhtään. Ennen puolta yötä olimme takaisin hotellilla.

Tänään illalla on aika jättää Shanghain kadut taakse ja suunntata Shanghai airlinesilla Guiliniin ja sieltä Yangshuon kaupunkiin.