Xi'anin lumoissa: terrakotta sotilaita ja vuorenvalloitusta Huashanilla

Aikaisin aamulla Finnairin lento toi meidät utuiseen ja lämpöiseen Xi'aniin. Meitä vastassa oli täysin tuntematon kaupunki meille aivan oudolla kielellä ja kulttuurilla. Ensimmäinen haaste tuli vastaan jo lentokentällä, sillä emme olleet tajunneet nostaa Kiinan valuuttaa Helsingistä, pankkiautomaatit eivät palvelleet englanniksi ja koska kello oli todella vähän, ei mikään myöskään ollut auki. Emme siis voisi ottaa taksia. Siispä pidimme hetken tuumaustauon ja odottelimme, jotta kello raksuttelisi eteenpäin. Onneksi hetken kuluttua rahanvaihtopiste aukesi ja saimme vaihdettua eurojamme paikalliseen valuuttaan ja pääsimme suhaamaan taksilla kohti Xi'anin keskustaa.

Taksimatka oli hiuksianostattavan pelottava - kuten yleensä Aasiassa automatkat tuntuvat olevan. Taksikuski ajoi talla pohjassa kohti määränpäätämme välillä poiketen vastaantulevien kaistalle. Mittari näytti yli 200 km/h, mutta tuuli näytti puhaltavan mittariin, joten pientä tai vähän isompaakin heittoa lukemassa saattoi olla, kovalta vauhti kuitenkin tuntui. Maisemat eivät vaikuttaneet kovinkaan viehkeiltä vielä tässä vaiheessa, vaan esikaupunkialue koostui lähinnä valtavista kerrostalolähiöistä, sekä paksua savua tupruttavista tehtaista. 

Ensimmäinen hotellimme Forest City Hotel oli mahtava! Siisti, aivan ydinkeskustassa ja wifillä varustettu. Hotelliin saapuessa huomasi kommunikoinnin vaikeuden, sillä kukaan ei oikeastaan puhunut englantia ja tämän lisäksi harvat tekstit kaduilla tms on käännetty englanniksi. Haastavaa ja hermoja raastavaa! 

Xi'anin ydinkeskustaa ympäröi alkujaan 1600- luvulla rakennettu muuri. Tämä on yksi maailman isoimmista muinaisista puolustusjärjestelmistä. Muuri on 14 metriä korkea ja 14 kilometriä pitkä. Kävimme tutustumassa tähän muuriin ensimmäisenä iltana ja vuokrasimme muurilta pyörät, jotta voisimme mukavassa hikihelteessä polkea muurin ympäri. Taivas näytti hieman utuiselta, mutta arvelimme sen olevan samaa usvaa, mitä jo aamulla taivaalla oli näkynyt. Puolen kilometrin pyöräilyn jälkeen selvisi, ettei se ollutkaan mitään utua, vaan kunnon ukkospilvi puuskaisine tuulineen. Lähettyvillä ei näkynyt rakennuksia, joihin suojautua, ja jotenkin päädyimme kököttämään tusinan eläkeläiskiinalaisen kanssa golfkärryyn sateensuojaan. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta kaikkia nauratti. 

Xi'anin muurilla

Keli näytti vielä suht hyvältä pienelle pyöräilyretkelle

Sateensuojassa läpimärkänä

Kommunikoinnin lisäksi haastetta minulle on tuottanut syöminen, sillä olen suhteellisen nirso syömäni ruuan suhteen ja kaikkeen uuteen tulee suhtauduttua vähintäänkin pienellä varauksella. Niin kävi myös alapuolella olevan iltaruuan suhteen, jota ensinnäkin yritin syödä puikoilla. Tulos oli se, että kaikkia ympärilläni olevia kiinalaisia nauratti minun puikoilla sählääminen ja syöminen oli hidasta. Enkä kyllä uskaltanut maistaakaan muuta kuin riisiä ja kanaa. Onneksi oli vielä Suomesta tuotu protskupatukka hotellilla, niin oli jotain tuttua ja turvallista tarjolla lisäksi.

Toinen päivä Xi'anissa oli oikea seikkailupäivä! Tavoitteenamme oli päästä itsenäisesti paikallisbussia käyttäen jonkun matkan päässä sijaitsevalle terrakotta-armeija - museolle. Tavoite saavutettiin kyllä, jopa ilman enimpiä sähläyksiä, mutta kyllä sai jonottaa niin bussiin kuin bussin sisällä liikenteessä. Koska sattui sadepäivä, niin museolla ei ollut ihan niin hirveästi porukkaa (kiinalaisella mittakaavalla), mitä olisi voinut olla aurinkoisena päivänä. Kaivaukset museolla teki meihin kumpaankin vaikutuksen, paikka oli aivan uskomaton!

Jos omat kaistat on tukossa, aina voi vähän lainata vastaantulevien kaistaa, kunhan muistaa käyttää tööttiä!

Terrakotta-armeijaa

Viimeisenä kokonaisena päivänä lähdimme valloittamaan vuorta Huashanille, noin 115 kilometrin päähän Xi'anista. Matkana tuo kilometrimäärä kuulostaa sellaiselta parin tunnin hurautukselta, mutta täällä aikaa sai varata sen reilut kolme tuntia ruuhkien takia. 

Huashan on 2154 metriä korkea, yksi viidestä taolaisuuden pyhästä vuoresta. Huashanilla on viisi päähuippua: keski-, pohjoinen- , etelä-, itä- ja länsihuippu. Vuorella on sijannut aikoinaan taolaisia luostareita. Jyrkkien putouksien ja kapeiden polkujen takia sitä on kuvailtu maailman vaarallisimmaksi vaelluspoluksi, mutta todellisuudessa tätä lupausta vaelluspolut eivät lunastaneet.

Huanshanin vuorelle nousee kaksi nopeaa gondolihissiä, ja hissille päästäkseen pitää parkkipaikalta kulkea vielä noin puolen tunnin erillinen matka parkkipaikalta vuoribussilla. Vaikka ihmisiä on paljon ja jonot näyttävät puuduttavan pitkiltä, kuljetus toimii erinomaisesti ja jonotusajat eivät onneksi venyneet mahdottoman pitkiksi. 

Gondolihissimatka oli aivan huikea ja maisemat olivat mielettömät! Gondolihissin pääteasemalta lähti selkeät reitit eri huipuille ja kaikille huipuille sai kiivetä rappusia pitkin. Vaeltaminen oli siis tehty suhteellisen helpoksi, vaikka rappuset itsessään nousivatkin välillä jyrkästi. Vaivannäkö kuitenkin palkittiin uskomattomilla maisemilla.

Kävimme reilussa neljässä tunnissa kaikki muut huiput, paitsi pohjoishuipun. Minun mielestäni parhaat näkymät oli itähuipulla, Mikon lemppari oli etelähuippu. 

Itähuipun tuntumassa. Chess pavilion näkyy taustalla

Länsihuipun maisemaa

Gondoliajelun maisemia

Tähän mennessä Kiina on osoittautunut sekä mielenkiintoiseksi että haastavaksi paikaksi. Haastavuutta tuovat muun muassa kieliongelmat ja ihmismassat, mutta toisaalta esimerkiksi Huashanin vuori oli niin uskomaton paikka, että sellaista ei ole missään muualla vielä nähnyt. 

Tänä iltana suuntaamme pikajunalla kohti toista, vähän isompaa, suurkaupunkia Shanghaita. Juna lähtee kello 17.05 ja meille on varattu soft sleeper - makuupaikat, sillä matka kestää reilut 15 tuntia.

Internetin käytössä on ollut pienoisia haasteita, mutta toivottavasti saan päiviteltyä lähipäivinä taas lisää. Kuullaan pian :)