Zhangjiajien nähtävyydet

Viisi päivää on tutkiskeltu Zhangjiajien ympäristöä ja nyt jopa kaupungin nimen osaa kirjoittaa ulkomuistista niin, ettei sen oikeinkirjoitusta tarvitse joka kerta tarkistaa googlesta. Tätä paikkaa ei voi kuvailla kuin positiivisilla sanoilla, uskomaton, kaunis ja erilainen. Zhangjijaie on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, vaikka tänne pääsemiseksi pitääkin nähdä vaivaa. Ja kärsivällisyyttä kysyy myös itse matkailukin täällä, niin kuin Kiinassa nyt ylipäänsä.

Meidän onni tutkimusretkiemme onnistumiseen oli hotellimme Mini Innin omistaja. Hän puhui superhyvää englantia ja oli aina valmis kärsivällisesti selittämään, minne kannattaa mennä ja mitä tehdä. Hän myös auttoi muutaman retkikohteen lippujen ostamisessa siten, että meidän ei tarvinnut kuin mennä oikealle lippuluukulle passi ojossa, niin saimme oikeat liput käteemme. Aina täällä kuitenkaan ei ole itsestäänselvyys löytää edes oikeaa lippuluukkua, sillä niitä saattaa olla kymmenittäin ja monessa eri paikassa. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin hyvä tuuri ja satuimme melkein aina ensimmäisellä kerralla oikeaan paikkaan. 

Zhangjiajie National Forest Park

Ensimmäiset kaksi päivää kiertelimme luonnonpuistossa. Kun suomalaiselle sanasta luonnonpuisto tulee mahdollisesti mieleen hiljainen metsä, jossa saa tallustella omassa rauhassa, täällä Kiinassa se tarkoittaa myös jotain muuta. Jonoja, gondolihissejä, selfietikkuja, pikaruokaravintoloita ja kaiuttimesta musiikkia huudattavia ihmisiä. Toki on mahdollista löytää myös sitä upeaa, yksinäistä luontoa, mutta silloin et voi mennä suosituimmille spoteille. Kun me kiipesimme retkeilyvaatteissa kaksi tuntia huipulle tukka liimautuneena hiestä otsalle, vastaan saattoi tulla kiinalaisnainen korkkarit jalassa ja minimekko päällä. Täällä voit valita, haluatko retkeillä ja urheilla, vai tuletko katsomaan parhaimmat ylläsi hienoimmat nähtävyydet gondolihissillä.

Luonnonpuisto(ko)?

Luonnonpuistoon on mahdollista ostaa vain neljän päivän lippu. Lippu maksaa noin kolmekymmentä euroa ja sisäänpääsyn lisäksi sillä saa käyttää luonnonpuiston sisällä olevia linja-autokuljetuksia ilmaiseksi. Jos haluat nousta gondolihissillä ylös, yhdensuuntainen matka maksaa noin kymmenen euroa ekstraa. Ensimmäisenä päivänä päätimme käydä kiertämässä pakolliset, kuuluisat nähtävyydet esimerkiksi paikan, josta elokuva Avatar on saanut innoituksensa. Maisemat olivat häikäisevät, mutta myönnettäköön, että väenpaljous vähän häiritsi tunnelmaa.

Tätä vaeltaminen nähtävyyksille oli pahimmillaan

...Ja tätä parhaimmillaan

Apina. Ei aggressiivinen.

Toisena päivänä puolestaan kiertelimme paikkoja, joista suurimmassa osassa saimme kävellä aivan kahdestaan. Myös näiltä luontopoluilta löysimme mielettömiä näköalapaikkoja ja henkeäsalpaavia pudotuksia alas vihreisiin rotkoihin. Minua vähän jännitti yksin metsässä käveleminen, sillä palatessamme ensimmäisenä iltana puistosta, tielle sattui todella lihava, vihainen apina, joka ei meinannut päästää meitä jatkamaan matkaa. Aina kun apinan ohi yritti mennä, se irvisti ja otti hyökkäysasennon. Seisoskelimme varmaan viisitoista minuuttia tuijotellemme toisiamme vihaisesti ja minä meinasin jo heittää hanskat tiskiin. Olimme aika lähellä ulosmenoportteja ja jos emme olisi päässeet apinan ohi, olisi meidän pitänyt nousta satoja portaita ylöspäin ja se olisi vienyt ainakin kaksi tuntia lisää. Lopulta alas tuli myös muita ihmisiä ja porukalla sitten ohittamaan apinan niin, ettei kukaan saanut puremajälkiä pohkeisiinsa.

Molemmat päivät sisälsivät satoja, yhteensä tuhansia ylöskiivettyjä portaita, mutta kuten kuvista näkyy, kiipeäminen oli todellakin sen arvoista. Maisemat olivat mielettömiä, ja uskomattomia ja tuntuu, ettei niitä pysty edes sanoin kuvaamaan.

Tianmen mountain

Keskeltä Zhangjiajien ydinkeskustaa lähtee gondolihissi läheisille vuorille. Matka kestää noin kolmekymmentä minuuttia ja ajon aikana noustaan 1400 metriin. Emme oikeastaan kumpikaan odottaneet tältä kohteelta mitään erityistä, lähdimme, kun tuli liput ostettua. Lipun hinta oli noin 35 euroa.

Onneksi kuitenkin lähdimme, sillä Tianmen oli aivan mielettömän hieno! Vaikka en ole korkeanpaikankammoinen, vuorelta alaspäin katsoessa tuntui, että kädet hikosivat ja jalkoja heikotti. Vuoret putoavat suoraan äkkijyrkästi alas. Ehkä tämän takia maisema oli kaikessa jylhyydessään niin pelottava. Kyseiseltä paikalta tehdään myös siipipukuhyppyjä (Heaven's gate) ja kävimme seisomassa hyppylavojen takana. Puistattava ajatus. Miten joku pystyy hyppäämään vuorelta alas!

Tianmenilla pystyy tekemään mukavan kävelylenkin pitkin vuoren reunoja ja kaiken kaikkiaan vuorella menee noin kuusi tuntia aikaa. Lenkin aikana on mahdollista kävellä pieniä lasisiltoja pitkin (erillismaksu muutaman euron) ja nauttia puistomaisemista. Kävimme parilla lasisillalla ja täytyy myöntää, että kyllä se vähän mahanpohjasta ottaa seistä "tyhjän" päällä, kun pudotusta alla on yli kilometrin verran. Hienoltahan se myös näytti! Lenkki päättyy kymmeniin alaspäin meneviin liukuportaisiin, joilla laskeudutaan "Heaven's gatelle". Heaven's gate oli oikeastaan iso reikä vuoren seinässä. Tämän jälkeen on laskeuduttava vielä 999 porrasta bussille ja sillä pääsee takaisin kaupunkiin. Mikolle (niin kuin kaikille muillekin matkapahoinvoinnista kärsiville) tuo bussimatka on aika paha, sillä tie laskeutuu jyrkästi ja mutkikkaasti vuorelta alas.

Zhangjiajien lasisilta



Muistan, kun Suomenkin uutisissa kohkattiin muutama vuosi sitten, että Kiinaan on avattu kolmesataa metriä pitkä lasisilta. Uutisissa muistaakseni näytettiin vielä kuvaa siitä, kun ihmiset eivät uskaltaneet kävellä sillalla. Mietin silloin, että olisipa siistiä käydä itsekin tuolla sillalla ja tänään tämä matkailuhaave toteutui. Odotukset olivat suhteellisen korkeat ennen matkaan lähtöä. Heräsimme kuuden jälkeen ja jo seitsemältä olimme ostamassa lähikaupasta aamupalaa bussimatkalle. Meille oli kirjoitettu pienelle post-it lapulle kiinaksi ohjeet, mihin olimme menossa ja niiden turvin selvisimme perille siitä huolimatta, että matkalla piti vaihtaa bussia. Matka kesti pari tuntia ja olimme jo hyvissä ajoin ennen kymmentä perillä. Se on meille aikaisin, kun yleensä vasta avaamme silmiä tuohon aikaan.

Lasisillalle ei saanut viedä kameraa tai muita isoja esineitä ja kenkien päälle piti laittaa suojatossut. Sitten menoksi! Lasisillalla korkeutta pituutta on noin 400 metriä ja se on noin 300:n metrin korkeudessa. Lasisilta oli ihan hieno, mutta valitettavasti korkeat odotukset eivät ihan täyttyneet. Ei se minun mielestäni kyllä niin ihmeellinen ollut, mitä teksteissä ja kuvissa annettiin ymmärtää. Ehkä taas turistien määrä sillalla vaikutti kokemukseen, sillä siltä oli tupaten täynnä jengiä.

Kävelimme reippaahkosti sillan läpi ja jatkoimme matkaa alaspäin niin portaita kuin hissiäkin käyttäen. Laskeuduimme lopuksi kanjoniin ja kävelimme sieltä polkua pitkin noin tunnin verran eteenpäin. Kierros loppui pieneen venekyytiin bussien lähtöpisteelle.

Kyseinen vene ei liity tarinaan millään lailla

Huomenna jatkamme matkaa junalla etelään ja perjantaina olisi tarkoitus ylittää Vietnamin raja ja jatkaa lomaa siellä. Kiina on tarjonnut taas parastaan ja jäänyt mieleen uskomattomien maisemien, ystävällisten ihmisten ja herkullisten ruokien maana. Toivottavasti vielä joskus tulemme tänne takaisin.

Ruoka on herkullista ja sitä on riittävästi. Annos juomineen ravintolassa noin 10 euroa per henkilö

Pekingistä Zhangjijaieen

Reissupäivä! Peking on nyt nähty ja koettu enemmän tai vähemmän. Suurkaupungin hulinaa ja autojen pärräystä jää harvoin ikävä, ei tälläkään kertaa. Suuntasimme Peking Westin rautatieasemalle heti aamupalan jälkeen, sillä junamme lähtisi kohti Zhangjijaijea kello 13.22. Kiinassa junaliput kannattaa hommata etukäteen, jotta junaan varmasti mahtuu ja me tilasimme omat junalippumme hyvissä ajoin ennen reissuun lähtöä netistä. Ensimmäisellä Kiinan reissullamme noudimme itse etukäteen tilatut junaliput rautatieasemalta (en suosittele, oli ihan hirveää), mutta vahingosta viisastuneena tilasimme tällä kertaa liput suoraan hotellillemme. Ja täytyy kyllä sanoa, että tällä tavalla tehtynä junamatkustaminen on lasten leikkiä myös Kiinassa! Junaliput tilasimme täältä ja palvelu pelasi äärimmäisen hyvin ja kirjekuori lippuineen ja ohjeineen odotti meitä Pekingin hotellissa. 

Mennäänkö tästä sisälle? 

Palataanpa takaisin rautatieasemalle. Peking Westin rautatieasema oli suhteellisen iso ja myös turvallisuus oli varmistettu näkyvästi poliisijoukkioin. Hetken aikaa pyörimme junaliput kädessä asemarakennuksen edessä miettien, mistä porteista pääsemme livahtamaan sisälle, mutta lopulta oikea luukku sekä turvatarkastusjono löytyi. Rautatieasemalle ei tosissaan pääse sisälle ilman lippua, vaan lippu sekä passi pitää näyttää heti sisäänkäynnillä. Tämän jälkeen katsot taululta oman odotteluhuoneen numeron ja suuntaat sinne odottamaan junaan siirtymistä. Kaikki siirtyvät junaan yhtäaikaa ja täällä se tarkoittaa rynnimistä ja tyrkkimistä kyynärpäätaktiikalla pienistäkin jonon rakosista, jotta varmasti on ensimmäisenä pojottamassa omalla paikalla ennen junan lähtöä. 

Jäädään jonottamisessa vielä jälkeen kärkijoukosta. Ollaan liian kohteliaita.

Oikea odotusaula löytyi

Edessä tosissaan oli noin kaksituhatta kilometriä rautateitse 23:n tunnin aikana. Olimme varanneet "soft sleeper" - paikat, sillä takamus olisi saattanut puutua normaalilla penkillä istuessa. Saimme siis neljän hengen hytin kerrossänkyineen ja lukittavine ovineen. 

Juna tuoksahti kevyesti tupakansavulta sekä homeelta. Juna ei ollut uusi, ei edes uudehko, mutta mitään luksusmatkaa emme toki odottaneetkaan. Ennen hyttiin saapumista jännitti, millaisia tulevat matkakumppanit mahtaisivat olla. Hyttiin päästessämme siellä olikin tulevat seuralaiset jo valmiina, vanhempi kiinalaispariskunta. Tervehdimme heitä kiinaksi ystävällisesti hymyillen (osaamme kaksi sanaa kiinaksi: kiitos ja hei) ja kävimme asetuimme taloksi. Onneksi punkkien lakanat olivat puhtaan ja raikkaan oloiset.










Hetken aikaa matkustettuamme aloitimme kiinalaismiehen kanssa keskustelun googlen kääntäjän avulla. Hän kertoi olevansa eläkkeellä oleva tietotekniikkainsinööri ja käyneensä muutaman kerran Euroopassa työmatkalla. Me puolestaan kerroimme myös vähän jotain itsestämme ja matkasuunnitelmistamme. Mietimme jälkikäteen, miten mahtavaa on, että nykyteknologia mahdollistaa keskustelun siitä huolimatta, ettei yhteistä kieltä löydy. Tulimme ymmärretyksi puolin ja toisin ja vaikkemme ehkä syvällisempään keskusteluun pystyneetkään, ainakin pieni tutustuminen oli mahdollista.


Junaan tullessamme katselin eläkeläispariskunnan pöydällä olevia eväitä. Seesaminsiemenleipiä sekä nuudeleita. Teepullojen vieressä nökötti myös lasinen pullo, jossa oli kirkasta nestettä sisällä. Mietin mielessäni, että onkohan heillä mukana teehen hieman terästystä, sillä ainakin Suomessa kirkkaan pullon ei voisi olettaa olevan mitään muuta. Eväshetken tultua kiinalaismieheltä kaatui pullosta aimo kulaus nestettä pitkin pöytiä ja se ei todella ollut sitä, mitä olin ajatellut, vaan etikkaa ruokia varten! Siinäpä sitten rupesimme nukkumaan pistävä haju nenässämme, toisaalta eipä tarvinnut haistella tupakan ja homeen hajuja enää sen enempää.

Junamatka sujahti ohi yllättävän nopeaan, vaikka olimmekin kokonaisen vuorokauden matkalla. Maisemat eivät olleet mitenkään mieleenpainuvia: viljapeltoja, suuria tehtaita, hylättyjä betonirakennuksia sekä valtavia kerrostalolähiöitä, joihin mahtuu asumaan helposti kymmeniätuhansia ihmisiä. Etelään tultaessa betonilähiöt vaihtuivat vihreiksi niityiksi, riisi- ja maissipelloiksi ja omakotitalomaiseksi asumukseksi. Toki isojakin kerrostaloja näkyi edelleen.

Loppumatkan kaupunki- ja jokimaisemaa

Unet jäivät minun osaltani aika vähäiseksi, sillä juna rämisi ja tärisi ja alapunkista kuului myös pientä kuorsauksen ääntä. Ja yläpuolelta pakkosyötöllä kaiuttimesta legendaarisia hittejä (kuten Yellow lemontree) kiinalaisittain laulettuna. Radioita ei saanut ollenkaan pois päältä, vaan vain hiljemmalle tai kovemmalle. Myös syömistä ja juomista tuli rajoitettua junamatkan ajan, sillä käytyäni kerran vessassa, totesin, etten halua enää vierailla kyseisessä huoneessa. Olin ajatellut nappaavani kuvan siitä tänne näytille, mutta sieltä oli päästävä pois mahdollisimman nopeasti, joten valitettavasti kuvan ottaminen jäi tällä erää. Jokatapauksessa kuuma, kostea ja haiseva kyykkyvessa oli kyseessä. 

Saavuttua nautimme kuppinuudelit terassilla.

Iltapäivällä saavuimme Zhangjijaieen ja tämä paikka vaikuttaa mahtavalta! Olemme jossain keskellä Kiinaa vuoristossa mukavassa pienessä hotellissa, jossa on ihanat parvekkeelliset huoneet vuorinäköalalla ja uskomattoman hyvää kotiruokaa. Myös respan setä puhuu suht sujuvaa englantia ja auttoi meitä suunnitelemaan tulevien päivien ohjelmaa. Täällä viihdytään keskiviikkoon asti, joten lisää päivitystä tulossa lähitulevaisuudessa. Muutaman iltalenkkikuvan liitän tähän loppuun, joista pääsee vähän näkemään, missä tällä hetkellä ollaan. Tämän illan iltalenkki jäi vähän kesken, kun kivikkoisella tiellä kiemurteli pari käärmettä vastaan. Respassa totesivat vaan, että "joo, ne voi olla vähän vaarallisia, kannattaa ottaa ensi kerralla keppi matkaan..."

Lenkille lähdössä

Täällä rupeaa yö laskeutumaan, sirkat sirittää ja pimeys on vallannut tienoot. Näihin kuviin ja tunnelmiin, huomenaamulla herätään varmasti kukon kiekumiseen. Palataan!

Tiedän, kuvassa ei ole kukkoja, vaikka kukoista puhuinkin

Peking kahdessa päivässä

Erään hutong-korttelin sisäänkäynti

Ensimmäisenä lomapäivänä kävelimme lähemmäs kymmenen tuntia ympäri ämpäri Pekingin ruuhkaisia katuja. Poikkesimme muutamassa puistossa, kiipesimme näköalapaikalle sekä seikkailimme muutamassa hutongissa. Hutongiksi kutsutaan pientä katuyhteisöä, joka on aikoinaan jakanut kaivon keskenään. Uudisrakentamisen myötä hutongeja on Pekingistä kadonnut, mutta nykyään säädöksillä pyritään hidastamaan näiden katujen häviämistä.

Kävelypäivämme sää oli kiertelyä ajatellen suhteellisen lämmin. Kuvittele julkisen rakennuksen tuulikaappi, joka talvipakkasella puhaltaa ilmaa todella kuumasti vasten kasvoja. Kuuma tuuli puhalsi samalla tavalla eilen kaduilla, lämpöasteet kipusivat lähemmäs neljääkymmentä astetta. Mutta mieluummin liian kuuma kuin kylmä! Ja kylläpä jääkylmä cokis maistui tauolla aika hyvältä.

Tässäpä hieman kuvia ja maisemia Pekingin kulmilta.

Lounaaksi vartaassa paistettuja skorpioneja? Ei kiitos. Mäkkäriin!

Lumpeita puistossa

Matkalla näköalapaikalle

Tänään vierailimme ehkä siinä tunnetuimmassa turistikohteessa, eli Kiinan muurilla. Ihan päästä päähän emme tätä nähtävyyttä tarponeet, mutta muutaman kilometrin kumminkin. Muurille järjestetään räätälöityjä retkiä, jotka mainostavat vievänsä asiakkaat vähän kauemmaksi vaeltelemaan hiljaisemmille alueille. Koska tiedämme kokemuksesta, että turistinähtävyydet Kiinassa voivat olla pahimmillaan tupaten täynnä jengiä, mietimme pitkään, maksammeko ekstraa retkestä. Oli nimittäin tarjolla myös toinen vaihtoehto: omatoimimatka paikallisella bussilla. Loppujen lopuksi päädyimme omatoimimatkaan ja se osoittautukin oikein mukavaksi vaihtoehdoksi kyseiselle vierailulle. Vaikka muurille oli lähtenyt myös muita matkalaisia ja korkeimmalla sijaitsevat näköalatasanteet olivatkin paikkapaikoin melko ruuhkaisia, löytyi reitiltä myös hiljaisempia kohtia.

Paikka paikoin nousu oli kohtuullisen jyrkkää

Muurin korkeimmalle kohdalle pääsee kaapelivaunulla, mikäli ei halua hikoilla helteessä ja nousta satoja rappusia. Me kuitenkin halusimme kävellä ylös asti, eikä korkeimmalle kohdalle nouseminen vienyt kuin reilun puoli tuntia. Kun valitsee pohjoisen puolen reitin, pääsee kävelemään mukavan ympyrän, eikä tarvitse palata samoja jalanjälkiä takaisin. Kaiken kaikkiaan vietimme aikaa muurilla reilun kaksi tuntia ja bussimatka kohteeseen vei noin tunnin suuntaansa. Mennessä ruuhkan takia matka-aika tuplaantui. Koska jet lag painaa meikäläisellä aika kovasti päälle ja yöllä tuli nukuttua ehkä kaksi tuntia, parin tunnin päikkärit linja-autossa ei ollut ollenkaan huono juttu. Hintaa reissulle tuli kaikkinensa noin 20 euroa sisältäen bussiliput sekä pääsylipun muurille. Eli melkein halvempaa kuin keilausilta siellä koto-Suomessa! Kaapelivaunu olisi maksanut lisäksi noin 17 euroa per henkilö.

Bussi nro. 877 

Jos harkitset omatoimimatkaa muurille, tässä vielä vähän tarkempia ohjeita, miten sinne pääsee. Ota hotellilta metro alle ja matkusta pysäkille nimeltä "Jishuitan" (linjalla 2). Nouse A- exitiltä ylös ja seuraa kylttejä, jotka ohjaavat bussille numero 877. Bussit lähtevät ison tiilitornin takaa. Et voi kävellä ohi! Bussimatka maksaa 6 yuania suuntaansa ja matkan voi maksaa metrokortilla tai käteisellä. Metro on todella kätevä tapa matkustaa muutenkin ympäri Pekingiä, joten matkakortin hommaaminen kannattaa! Sellaisen saa ostettua jokaiselta asemalta (pantti 20 yuania) ja sinne saa ladata haluamansa summan rahaa. Vaikka taksit ovatkin täällä edullinen tapa liikkua, ne jäävät usein ruuhkiin, jolloin matka-aika saattaa olla pidempi kuin metrolla mentäessä.







Kiinassa olemme oppineet myös sen, että etukäteen kannattaa katsoa superhyvin, minne on menossa ja ottaa ohjeita sekä karttaa matkaan mukaan. Kesken reissun ohjeiden kysyminen vastaantulevilta kiinalaisilta on liki mahdotonta, sillä he eivät puhu englantia. Kyllä, se on tilanne myös täällä Pekingissä! Onneksi erilaisten datapakettien hinnat ovat halventuneet ja netinkäyttö ulkomailla on nykyisin kohtuullisen hintaista. Netti onkin pelastanut meidät muutamasta vaikeasta tilanteesta, kun olemme voineet eksyttyämme googlailla lisäohjeita määränpäähän.

Metrokartta ja -kortti matkaan ja menoksi!

Illan ateria reippaan päivän päätteeksi

Kohti Pekingiä

Olin ehtinyt mennä jo nukkumaan reissuunlähtöä vastaavana yönä, kun Mikko tuli herättämään minut kesken unien. Aluksi en ymmärtänyt, mitä hän yritti minulle selittää ja pyysin häntä kertomaan vielä uudestaan asiansa. Minut oli pakko kuulemma herättää, koska meillä ei ollut Vietnamin viisumeita etukäteen tilattuna. Mattimyöhäisille oli selvinnyt, että junalla Vietnamiin matkustaessa viisumi  pitää olla jo etukäteen hommattuna passiin, eikä sellaista saa rajalle saapuessa. Ok, tosi tärkeä juttu, mutta keskellä yötä en kyennyt aloittamaan ongelman ratkaisemista, vaan annoin Mikolle täydet valtuudet tehdä, mitä parhaaksi näki.

Suomen kansalaiset saavat Vietnamin lentokentälle saapuessa viisumin, joka on voimassa viisitoista päivää. Jos maassa haluaa oleskella pidempään, netistä voi tilata e-viisumin, joka oikeuttaa oleskelemaan maassa kolmekymmentä päivää.

Olimme ajateelleet olla Vietnamissa alle viisitoista päivää, joten alkuperäinen suunnitelmamme oli ottaa “on arrival” – viisumi maahan saapuessa. Viimeisenä päivänä ennen reissuunlähtöä ajattelimme kuitenkin varmuuden vuoksi hommata nettiviisumit, jotta voisimme tarpeen vaatiessa oleskella Vietnamissa pidempäänkin. Nettiviisumeita tilattaessa hakemukseen piti syöttää rajanylityspaikka ja kun meidän suunnittelemaa rajanylityspaikkaa ei löytynytkään listasta, alkoi Mikon hälytyskellot soida. Selvittelyjen jälkeen kävi ilmi, että niin “on arrival”- viisumin sekä e-viisumin voi saada vain, jos saapuu Vietnamiin lentäen. Junalla Vietnamiin matkustaessa viisumi on hommattava etukäteen konsulaatista.  Entäs jos olisimme tajunneet tämän vasta junassa ollessamme? Kiinaan ei olisi ollut enää paluuta ja Vietnamin raja olisi pysynyt suljettuna ilman viisumia. Näin on varmasti käynyt joillekin innokkaille junamatkailijoille aiemmin, mutta tarina ei kerro, miten matka siitä jatkuu. Näin ollen on parempi pelata varman päälle ja hommata viisumi etukäteen.

Noniin. Entäs sitten, jos viisumia ei ole hommattuna ja lentokoneen lähtöön on noin kaksitoista tuntia ja sattuu olemaan sunnuntaipäivä?

Saavuimme Helsingin lentökentälle kaksi tuntia ennen Pekingin koneen lähtöä ja ehdimme syödä jo perinteeksi muodostuneen lähtöaterian aina niin huonossa Burger Kingissä. Lento lähti ajallaan, tuulet olivat suotuisat ja parin lentokoneaterian ja muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen saavuimme kukonlaulun aikaan hikisen kuumalle Pekingin lentokentälle. Väsytti. Oli nälkä. Ehkä vähän kuumakin. 

Hotellimme puskassa vasemmalla

Taskussa muutamat yuanit sukkuloimme metrolla hotellille kuulemaan, että valitettavasti saisimme hotellihuoneemme vasta puolenpäivän jälkeen. Päätimme ratkaista viisumiongelmamme ja suunnata heti aamusta Vietnamin suurlähetystölle sitä hakemaan. Ehtisimme sitten takaisin hotellihuoneeseen hyvissä ajoin iltapäivällä ottamaan nokosia ennen kaupunkikierrosta. Koska meillä ei ollut rahaa, poikkesimme ihan nopeasti kiinalaiseen pankkiin vaihtamaan euroja paikalliseen valuuttaan. Ihan nopeasti muodostui lähinnä vitsiksi. Kiinalaiset pankkiirit hoitavat asiansa varmasti tunnollisesti, mutta ah, to-del-la hitaasti! Pankin ikkunassa vielä mainostettiin rahanvaihtoa kirkuvin vihrein kirjaimin – ja englanniksi. Kun vihdoin tuli meidän vuoromme, ei rahanvaihdosta tullut kertakaikkiaan mitään! Passeja kävi tiirailemassa puolenkymmentä ihmistä, välissä aina kirjoitettiin vähän koneelle. Passista piti myös saada kopio, mutta sen lisäksi piti ottaa naamasta valokuva. Se ei meinannut onnistua. Välillä piti siirtyä lähemmäksi kameraa, välillä kauemmaksi. Taas kirjoitettiin vähän koneella. Ainiin – ja tutkittiin passia kolmen henkilön voimin. Kun vihdoin kävelimme pankin liukuovista ulos, olimme viettäneet tuskastuttavat kuusikymmentä minuuttia rahanvaihtopisteellä.

Aika siirtyä metrolla Vietnamin suurlähetystöä kohti. Metromatka sujui hyvin ja suurlähetystö löytyi siistiltä, kalliita autoja vilisevältä kadulta suhteellisen helposti. Olimme optimistisia sen suhteen, että viisumiasia hoituisi kotiin vaivattomammin kuin rahanvaihto. Kello 11.45 seisoimme korkean porttiaidan toisella puolella valmiina astumaan sisälle jyhkeään suurlähetystörakennukseen, kun epätoivo iski taas vasten kasvoja: palveluajat kello 10.00-11.30 ja 14.00-16.00. Myöhästyimme viidellätoista minuutilla! Ei auttanut itku markkinoilla. Odotettava oli, mikäli mieli viisumin saada. Kävimme lounaalla ja otimme päikkärit läheisen puiston penkillä. Ei tarvinnut unta kauaa houkutella, vaan kovasta alustasta huolimatta tuli nukahdettua ennätysvauhtia vihreiden köynnösten alle lasten kirmatessa läheisissä leikkitelineissä.

Puistopäikkärit pekingiläiseen tyyliin kuvan kivipenkeillä

Palasimme suurlähetystöön heti kahdelta ja saimme kuin saimmekin viisumiasian vetämään. Koska asialla oli kiire, kukkaro keveni huomattavasti ja jouduimme odottamaan vielä kaksi tuntia huonosti ilmastoidussa suurlähetystörakennuksessa asiakirjojamme. Mutta vihdoin, vihdoin kello 16.02 seisoimme väsyneinä passit kourassa valmiina palaamaan takaisin hotellille nukkumaan matkaväsymystä pois.

Kauanko vielä? 

Tässäpä vähän matkailun parhainta glamouria tarjoiltuna heti alkuun. Meille ei tällä kertaa sattunut kaikista terävin lomastartti, mutta suunta on varmasti tästä vain ylöspäin. Nyt pitäisi pikkuhiljaa käydä nukkumaan, jotta huomenna jaksaa sitten lähteä oikealle kaupunkikierrokselle tutustumaan Pekingin nähtävyyksiin.

p.s. Jos olet matkalla Kiinaan, niin tässäpä vähän linkkivinkkejä viisumin tekemiseen.

Kiinan viisumi
Ohjeet suomeksi viisumin täyttämiseen

Viisumi pitää noutaa itse Helsingistä. Mikäli tämä on mahdotonta, niin onneksi on matkatoimistoja, jotka voivat auttaa. Olemme käyttäneet Rustravelia jo kahdesti Kiinan viisumien hankintaan. Loistavaa ja nopeaa palvelua!

Viisumit Kiinaan ja muuallekin