Florida: Fort Lauderdale

Fort Lauderdale.

131 matkapäivää takana ja nyt on menossa viimeisen kokonaisen matkapäivän ilta. Matkalaukkuja ei ole vielä pakattu, vaan kaikki tavarat, vaatteet ja uudet ostokset odottavat hujan hajan pitkin hotellihuoneemme lattioita ja tasoja, että joku pistäisi ne järjestykseen. Kohta on pakkaamisen aika, ei ihan vielä.

Kirjoittelen tällä hetkellä siis Fort Lauderdalesta, Floridan rannikolta. Starttailtiin meidän viimeiset kolme päivää tyylikkäästi ajellen lentokentältä rantahietikoille uudenkarhealla Chevrolet Camarolla ja Mikko oli yhtä hymyä auton ratissa. Vähän tyylikkäämpi pirssi kuin Costa Ricassa. Urheiluauton sijasta olisi kelien puolesta voinut harkita myös avoautoa, sillä auringonpaiste on hellinyt meitä lämmöllään kolme päivää, eikä vettä ole satanut pisaraakaan. Kaupan kassatäti sanoi meidän olevan onnekkaita, sillä koko viime viikko oli ollut pelkkää sadetta ja myrskyä.

Sen lisäksi, että olemme taas shoppailleet tuntikausia valtavan kokoisissa ostoskeskuksissa ja kävelleet Fort Lauderdalen rantakatuja pitkin, Mikon haave oli vierailla Nasan avaruuskeskuksessa. Kennedyn avaruuskeskus sijaitsi Orlandossa ja sinne oli viivasuoraa moottoritietä pitkin reilun kolmen tunnin ajomatka. Niinpä pistimme kellot soimaan torstaiaamuna kuudeksi ja ajelimme raketteja kohti. Päivän aikana pääsimme näkemään Apollo – ohjelman avaruusraketteja, sukkuloita, avaruuspukuja ja kivinäytteitä kuusta. Keskuksessa sijaitsi myös simulaattori, jossa pääsi kokeilemaan, miltä avaruuslennolle lähtö tuntuu. Päivän aikana oppi paljon uutta niin Nasan menneisyydestä kuin tulevaisuudestakin. Nyt tiedän, mitä eroa on avaruusraketilla ja sukkulalla. Tiedän myös, että tällä hetkellä rakenteilla olevan SLS – raketin tarkoitus on tutkia syvää avaruutta.

Rakettien rakennuskeskus.

Ohjauskeskus Apollo 8 laukaisusta täsmälleen sellaisena kuin se oli 1960-luvulla.

Saturn V - kantoraketti. 

Kuunäyte.

Atlantis - sukkula. 33 lentoa avaruuteen. 

Mikä teki vierailusta avaruuskeskukseen hienoa ja ainutlaatuista oli, että kaikki esillä olevat sukkulat ja raketit olivat aitoja. Esimerkiksi Atlantis- niminen sukkula on oikeasti lähtenyt avaruuteen ja palannut sieltä 33 kertaa! Tai että pystyin tutkimaan Apollo 14  laskeutumismoduulin palovaurioita metrin etäisyydeltä. Vaikka en mikään varsinainen avaruusfani tunnustakaan olevani, täytyy sanoa, että raketit ja sukkulat tekivät minuun vaikutuksen ja tulevaisuudessa seuraan varmasti SLS- raketin kehittymistä. Ja kaikki kunnioitus astronauteille! Heidän työnsä vaatii todella tietoa, älykkyyttä, paineen sietokykyä ja kylmiä hermoja. Aikamoisia tyyppejä ovat, kun uskaltavat kömpiä rakettiin ja laukaisuttaa itsensä kohti tuntematonta.

Avaruuspuku.

Kypärä.

Kehittyneempi avaruuspuku.

               

Apollo 14 laskeutumismoduuli.

Olisiko minusta astronautiksi? Ei taitaisi olla.

Avaruuskeskuksen nukkumapaikka.

Viimeinen päivä on sujunut vähän haikeissa tunnelmissa. Niin kun on aina etukäteen vaikeaa tajuta, että on lähdössä reissuun, on ollut vaikeaa tajuta, että huomenna palaamme oikeasti kotiin. Tuntuu siltä, että jotain ainutlaatuista ja hienoa on nyt päättymässä. Vielä ei oikein myöskään ymmärrä, mitä kaikkea on nähnyt ja kokenut tämän neljän kuukauden aikana ja missä kaikissa paikoissa on käynyt. Se jäsentyy vasta kotiinpaluun jälkeen ajan kuluessa.

Viimeinen biitsipäivä.

Kotona ollessa on helppo kuvitella, että elämä ulkomailla muuttaisi tai ratkaisisi jonkun ongelman. Jos olisin siellä, tai jos asuisin täällä, niin asiat olisivat paremmin.  Siellä olisin onnellinen. Tai jos aina olisi loma, elämä olisi yhtä juhlaa. Tällä reissulla on kuitenkin entistä vahvemmin tajunnut sen, että onpa missä tahansa, asiat seuraavat sinua mukana ja arki tulee vastaan matkustaessakin. Arjen haasteet ovat täällä vain vähän erilaisia. Täällä arkeen on esimerkiksi kuulunut ikuinen repun pakkaus ja purkaminen, seuraavan päivän tai viikon suunnittelu ja jatkuva paikan vaihtaminen. Samalla lailla asioihin ja toimintoihin rutinoituu täälläkin ja ne rupeavat välillä uuvuttamaan. Ei matkallakaan olo ole koko ajan upeaa, mahtavaa ja hauskaa.

Mitä yritän sanoa on, että minä olen minä, olinpa missä maailman kolkassa tahansa. Sitä ei muuta olinpaikka, lämpötila, tai ikuinen lomakaan. Onnellisuus ei synny ”sitten kun” tai ”jos olisin” – ajattelulla. Onnelliseksi ihmisen tekee aivan jotkin muut asiat. Se on löydettävissä tästä hetkestä juuri siellä, missä olet. Onnellisuus on kiinni omasta itsestään ja omista ajatuksista, ei siitä missä pitäisi olla tai mitä sinulla pitäisi olla, jotta olisit onnellinen.

”Kaikki järjestyy.” on lause, johon minun on ollut välillä vaikea heittäytyä. Tällä matkalla ei kuitenkaan ole välillä ollut vaihtoehtoja. Ja miten on käynyt? Kaikki on järjestynyt. Tavalla tai toisella. Aina asiat eivät ole menneet niin kuin niiden olisi halunnut menevän, mutta kaikesta on selvitty. Toivottavasti myös tulevaisuudessa uskallan luottaa siihen, että kaikki järjestyy.

Huomenna on siis kotiinpaluun aika. Pitkä matka edessä. Onneksi tällä kertaa on suora lento Helsinkiin, eikä pitäisi olla ylimääräisiä odotuksia ja pitkiä tunteja lentokentillä. Vaikka varsinainen reissumme päättyykin tähän, en aio vielä tässä vaiheessa lopettaa kirjoittamista. Tulen palaamaan vielä reissun tunnelmiin ja matkan jälkeiseen elämään lähipäivien aikana. Tällä erää toivottelen kuitenkin oikein mukavaa viikonloppua jokaiselle! J

Joulutunnelmaa?

Georgia: Atlanta

Costa Rica - Florida - Georgia. Välilasku Miamin kentälle.

Kiirettä on pitänyt! Monena päivänä on ollut ajatus kirjoittaa tänne tekemisistä ja kuulumisista, mutta vuorokauden tunnit eivät ole yksinkertaisesti riittäneet blogiin asti pääsemiseen. Niin se vain on, että viimeinen matkaviikko, viikko numero 18 on menossa. Tunnelmat kotiinpaluusta ovat vaihdelleet laidasta toiseen: välillä on ollut hirvittävä koti-ikävä ja välillä taas Suomen pimeyden ja vesisateiden ajattelukin on saanut karvat pystyyn. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olisi mukava jatkaa vielä matkaa. Tulla kotiin vasta, kun kylmä talvi on mennyt ohi. Joka tapauksessa kotiin on nyt tultava, halusin tai en. Lentomme Miamista lähtee ensi lauantaina. Me tullaan lämpimästä kylmään.

Atlanta.

Maukasta purilaista Amerikan malliin!

Meillä on supermukava viikko takana. Ollaan päästy fiilistelemään oikein kunnolla isoa Amerikkaa: valtavia autoja, taloja, hampurilaisia, kiviä... kaikkea! Ollaan siis tällä hetkellä Georgiassa, Atlantassa Mikon tädin ja sedän luona kylässä. Meitä on viikon aikana sopeutettu pikku hiljaa takaisin Suomen oloihin. Ollaan päästy kunnon saunaan, herkuteltu suomalaisilla ruuilla, kuten karjalanpiirakoilla, ruisleivällä ja mustikkakukolla ja ilmakin on ollut viileämpi. Treenaamassakin ollaan käyty paikallisella kuntosalilla ja keskus oli kyllä ehkä kaikista hienoin ja isoin, mitä olen koskaan nähnyt. 60 dollarin kuukausihinnalla saa kaikki mahdolliset ryhmäliikuntatunnit, ison ja monipuolisen kuntosalin, uimahallin, liikuntasalien ja kiipeilyseinän käytön. Tässä löytyy todella vastinetta rahalle!

Mikko mustikkakukon teossa.

Valmis nautittavaksi Ikean vaniljakastikkeen kera!

Niken kenkävalikoima.

Viikon aikana Mikon täti on kierrättänyt ja näyttänyt meille kaikki parhaat ostoskeskukset ja kaupat ja jotain pientä on saattanut tarttua matkaankin. Kun minusta on kyse, niin lähinnä jotain, missä lukee isolla Nike. Uuden tuotteen ostoa voi aina perustella sillä, että sitä ei varmasti saa Suomesta. Niinpä on perusteltua ostaa kahdet samanlaiset, mutta eriväriset lenkkarit, eikö vain?




Yksi reissun odotetuimmista kohteista sijaitsi täällä Atlantassa ja siellä vierailusta puhuttiin jo kauan ennen reissuun lähtöä. Se liittyy juomien juomaan. Se, mitä punaisesta tölkistä nautitaan aina jääkylmänä. Mikon lempijuoma. Ehkä minunkin, jos Pepsiä ei lasketa mukaan. Vastaus on Coca Cola museo! 17 taalalla pääsi tutustumaan Coca Colan historiaan, kuvauttamaan itsensä Cokis nallen kanssa ja toki maistelemaan kaiken sortin cokis makuja. Luonnollisesti kierros päättyi suureen matkamuistomyymälään, jossa oli brändituotteita maasta taivaaseen. Lähes kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Oli purnukkaa, vaatetta, lautasta, pulloa, kokkikirjaa.. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Onneksi meillä oli jo kiire seuraavaan nähtävyyteen, niin en ehtinyt tyhjentää ihan koko kauppaa mukaani.

Tässä holvissa sijaitsee Coca Colan tarkasti varjeltu resepti. 

Robotti siirtää tyhjiä pulloja.

Maistelualue. Coca Cola companyn tuottamat juomat jokaisessa maanosassa.

Pohjois-Amerikka.

Eri cokismakuja. Valitsin tutun ja turvallisen vaniljan.

4d - teatteriin! 

Ilmeikäs cokisnalle.

Vierailimme "downtown" - päivän aikana myös todella suuressa ja upeassa akvaariossa, jossa pääsi ihastelemaan kaikenvärisiä ja -kokoisia kaloja eri puolilta maailmaa. Trooppiset koralliriutan kalat olivatkin jo tutun näköisiä, mutta esimerkiksi valashait, maitovalaat ja piranhat olivat uusia tuttavuuksia. Myös limaisien meduusojen liikkeitä on mukavaa katsella turvallisesti lasin takaa.

Kaupunki-iltamme päättyi Botanical Gardeniin, jonne oli rakennettu jouluviikkojen ajaksi värikäs ja upea "puutarhan valot" - näyttely. Auringon laskettua valot loistivat kirkkaasti eri väreissä ja me nautiskelimme höyryvän kuumia juomia katsellen valomerta. Joulun tunnelmaa loi taustalla soivat tutut joululaulut.

 

Viikkon aikana ehdimme vierailla myös isolla kivellä, Stone Mountainilla. Kivi oli aivan valtava, 514 metriä korkea ja kierrettynä noin kahdeksan kilometriä. Maan pinnalla kivestä on näkyvissä vain 1 prosentti, eli lähes koko kivi sijaitsee maan alla. Kiven päältä näki kauas ja Atlantan isot pilvenpiirtäjät oli helppo tunnistaa kaukaakin. 

Stone Mountain vasemmalla horisontissa.

Stone Mountain.

Näkymät kiven päältä.

Yhtenä iltapäivänä vierailimme naapurissa järjestetyissä baby shower - juhlissa. Baby Showerissa juhlistetaan äidiksi tulemista ja ne järjestetään usein ensimmäisen raskauden aikana. Juhlissa tarjoillaan pientä syötävää ja juotavaa, jutustellaan ja voidaan pelata erilaisia pelejä. Tapana on, että vieraat tuovat tullessaan pienen lahjan mukaanaan ja tuleva äiti avaa lahjat yksitellen ja niitä ihastellaan yhdessä.

Baby Shower lahja pakataan näyttävästi.

Huomenna lennämme Floridan Fort Lauderdaleen nauttimaan viimeisistä lämpimistä päivistä ja auringonpaisteesta. Tässä vielä piparkakkucokiksen ohje, oli muuten maukasta! Suomen olosuhteisiin ohjetta joutuu ehkä vähän soveltamaan. Kertokaahan, jos Suomesta löytyy jotain piparkakun makuista tiivistettä :)