Viikko maaseudulla Sapassa

Good morning Vietnam! Sa Passa ollaan! Majoitumme keskellä riisipeltoja pienessä vietnamilaisen perheen pitämässä hotellissa, jossa on oikein mukavasti sisustettu huone, uima-allas ja kaksi rapsutuksista nauttivaa turrea. Täällä meillä taitaakin olla koko reissun pisin stoppi, koska olemme täällä viisi yötä.

D&D Eco Sapa - hotellimme 

Lucky oli aina rapsutuksia vailla

Ensimmäisenä päivänä teimme viidentoista kilometrin näköalavaelluksen joen vartta seuraillen ja välillä vehreille kukkuloille nousten. Koska on sadekausi, vaelluspolut olivat paikka paikoin aika mutaisia ja askelten sijoittamiseen sai keskittyä toden teolla, ettei liukastunut. Kävelimme läpi tiheiden bambumetsien, kirkkaan vihreiden riisiterassien ja ohitimme muutaman kylänkin. Kylissä talot olivat toinen toistaan mielenkiintoisimmin rakennettuja puutaloja, joiden pihalla vilisti niin ketteräjalkaisia kananpoikia kuin ruokaa etsiviä koiriakin. Nenään lehahti sieltä täältä ummehtunut lehmänlannan haju ja taisimme muutaman röhkivän possunkin bongata matkan varrelta. Useaan otteeseen näimme myös kämmenen kokoisia oransseja perhosia, jotka lehahtivat isoissa parvissa taivaalle aivan nenän edestä.

Lounaspaikka. Ei mikään kaunotar ulkoapäin, mutta ihan hyvä ruoka

Matka kävi alas asti

Toisena päivänä vuokrasimme maastopyörät. Maastopyörän vuokraaminen on täällä paljon kalliimpaa kuin skootterin vuokraus, mutta halusimme siitä huolimatta ottaa pyörät allemme. Majatalomme isäntä suositteli 13:sta kilometrin päässä olevaa kylää pyöräilyn määränpääksi ja sinne otimme suunnan aamuyhdentoista kieppeillä. Alkumatka oli kivikkoista, mutaista ja mutkaista tietä, mutta viimeiset viisi kilometriä etenimme tasaista ja asvaltoitua tietä pitkin. Ne viimeiset viisi kilometriä sujuivat muutenkin kuin tanssi, sillä saimme ajella piiiiiitkän alamäen aina kylään asti. Söimme lounaan joen varressa pienessä ravintolassa; kanaa ja riisiä. Tämän jälkeen pyöräilimme vielä kylän ympäri ja päätimme aloittaa paluumatkan. Koska tullessa olimme ajaneet alamäen, edessä olisi ylämäki. Jyrkkä sellainen. Aiemmin kylään laskeutuessani jokainen sekunti mäenlaskua teki pahaa, koska tiesin, että minun pitäisi kiivetä sieltä myös ylös. Aloitimme nousun. Joitakin pätkiä oli pakko taluttaa, sillä mäki kävi liian jyrkäksi ajaa. Juuri sopivasti myös pilvet aukenivat ja aurinko alkoi paistaa kirkkaalta taivaalta. Voi sitä hien määrää! Onneksi olimme varautuneet ylämäkeen useammalla vesilitralla. Kun mopot vilistivät ohitsemme, mietin useasti, kuinka tyhmä pitää olla vuokratessaan mieluummin pyörän skootterin sijasta. Lopulta onneksi saavutimme huipun ja raahauduimme viimeiset pari kilometriä takaisin hotellille. Virkistävä uinti, lautasellinen tuoreita hedelmiä ja päiväunet riippumatossa kuuluivat pyörälenkin jälkeen loppuillan suunnitelmiin.

Paita vielä suht kuiva tässä vaiheessa päivää

Kylässä joen varrella

Kypärätkin oli

 Viimeisenä kokonaisena päivänä tutustuimme ympäristöön skootterin kyydistä. Ajoimme ylös mutkaista vuoristotietä ja löysimme uljaasti alaspäin ryöppyävän vesiputouksen. Muutamat kuvat otettuamme jatkoimme matkaa ylöspäin. Tuuli oli vuoristossa aika napakka ja sieltä täältä tipahteli vesipisaroitakin. Enää ei ollut myöskään niin lämmin kuin alhaalla kylässä. Paikalliset kävelivät ympäriinsä toppatakeissa, me tarkenimme kuitenkin ihan hyvin vielä t-paidoissa. Kun maisemat oli nähty, palasimme kylään lounaalle, hierontaan ja synttärikakulle. Oli minun virallinen synttäripäiväni, vaikka juhlimmekin sitä jo viikko sitten risteilyn merkeissä. Lounaan jälkeen jatkoimme huristelua Sapan lähimaastoissa ja eksyimme Cat Cat – nimiseen kylään. Siellä ei ollut mitään erityistä nähtävää, paljon kiinalaisia turisteja. Meidän oli tarkoitus ajella pimeän tuloon asti, mutta vesisade yllätti meidät. Emme halunneet kastua läpimäriksi, joten suuntasimme etuajassa hotellille.

Ja eikun menoksi

Välijumpat ennen lounasta

Synttärisankarin suklaakakku

Cat Catin kylä

Tuoretta passionmehua ja taas jaksaa

Sapan kolme päivää olivat mukavan vaihtelevia, kun saimme tutustua ympäristöön jalan, pyöräillen ja mopoillen. Vierailun pituus oli mielestämme juuri sopiva, sillä nähtävyydet ehti tutkiskella, mutta lisäpäiville ei olisi ollut tarvetta. Palasimme tänään takaisin solmukohtaamme, Hanoihin, yhdeksi yöksi. Huomenna matka jatkuu junalla Vietnamin itärannikkoa pitkin Phong Nha ke Bangin luonnonpuistoon.

Back on track! Takaisin Hanoissa