Chile: Torres Del Paine

Vajaa viikko täällä eteläisessä Chilessä on vierähtänyt aivan hurjan nopeasti! Paljon on ehditty nähdä siinä ajassa ja ilman vuokra-autoa olisi ollut aivan mahdotonta kierrellä niin paljon kuin me kiersimme. Vaikka auton vuokraaminen ulkomailla saattaakin aluksi epäilyttää, (tai ainakin minua se aluksi epäilytti) se antaa paljon vapautta ja mahdollisuuksia liikkua omien aikataulujen ja halujen mukaan. Tärkeintä on, että ottaa kaikki mahdolliset vakuutukset vuokrauksen mukana, vaikka se lisähintaa tuokin jonkun verran. Näin välttyy kuitenkin ikäviltä yllätyksiltä jälkikäteen ja saa ostettua mielenrauhaa matkantekoon.

Meidän Nissan neljän päivän ajan.

Suurin mielenkiinnonkohteemme Puerto Natalesissa ollessamme oli Torres Del Painen kansallispuisto. Kansallispuisto on reilun sadan kilometrin päässä Puerto Natalesista, eli hyvällä päiväretkietäisyydellä. Toki luonnonpuistossakin olisi ollut muutamia hotellivaihtoehtoja, joissa yöpyä, mutta hintojen ylittäessä yli 150 euroa yöltä, päätimme jäädä halvempaan lähikaupunkiin ja vuokrata auton kulkupeliksi. Kansallispuistoon sai ostettua vierailupassin, joka oli voimassa kolme päivää. Juuri sopivan verran päiviä meidän vierailullemme!

Matkalla kansallispuistoon.

Torres Del Painen kansallispuoisto vuorineen, jäätikköineen, järvineen ja jokineen hurmaa monen vaeltajan kauneudellaan. Puistosta löytyy kaikentasoisille vaeltajille reittejä aina monen päivän vaelluksista lyhyempiin päivän tai muutaman tunnin retkiin. Yksi suosituimmista nähtävyyksistä on ”las torres”, suomennettuna "tornit". Tornit on mahdollista nähdä alhaalta käsin kipuamatta minnekään, mutta tornien juurelle pääsee tekemään päivävaelluksen, joka kestää noin kahdeksan tuntia. Päivän vaelluksen aikana pääsee kävelemään vaihtelevassa maastossa välillä nousten ylemmäs ihailemaan jylhiä maisemia ja välillä laskeutuen alemmas metsän siimekseen. Viimeinen rutistus kulkee ylämäkeä läpi kallionlohkareiden nousten vuorten ympäröimälle järvelle. Siellä seisoo järven takana jyhkeästi kolme graniittipylvästä, jotka kohoavat aina yli 2500 metriin. Vaikuttava näky, ainakin googlen kuvahaun mukaan. Kipusimme reilun kolme tuntia katsomaan torneja, mutta valitettavasti alhaalla roikkuvien paksujen ja harmaiden pilvien takia torneista ei näkynyt juuri mitään. Ei auttanut muu kuin vaeltaa takaisin autolle. Onneksi näimme seuraavina päivinä tornit ihaillessamme maisemia alhaalta.

Tästä alkoi vaellus kohti torneja.

Kevättä kauneimmillaan.

Ensimmäinen tiukka nousu selätetty! Matka jatkui vaihteeksi alamäkeen.

Tavattiin matkalla australialainen Jesse, jonka tavoitteena on pyöräillä kahdessa vuodessa Ushuaiasta (Etelä-Amerikan kärjestä)  Kanadaan.

Perillä! Upeat tornit kuvassa oikeassa ylänurkassa. Hienomman kuvan löydät googlesta.

Pidempiä vaelluksia emme kolmen päivän aikana tehneet. Pöllyytimme Nissanillamme ympäri ämpäri kansallispuiston hiekkateitä ja säikyttelimme tienvarsilla syöviä guanacoja (laamoja) kameroillamme. Pysähdyimme välillä levikkeille katselemaan maisemia ja nappaamaan muutamia kuvia. Torres Del Pinen kansallispuistosta jäivät mieleen kohisevat vesiputoukset, lumiset vuortenhuiput, jäätiköt, kirkkain värein kukkivat kukat ja sadat kilometrit pahasti pölyävää hiekkatietä. Jylhää ja luonnollista kauneutta, jossa tuntee itsensä todella pieneksi maisemien keskellä.

Kohti Mirador Quernosia, jonne oli tunnin helppo kävely.

Mirador Quernos.

Lago Grey.

Cascada Paine.

Puerto Natalesin kaupunki tuulisena maanantaipäivänä.