Piikkirauskuista pingviineihin, eli Tahitilta Chileen

Huhhuh! Monta matkustuspäivää peräkkäin aikaerorasitus mausteena on yhdistelmänä suorastaan lamauttava. Lentomme starttasi Tahitilta tiistaina aamuyöllä kello kolme. Tai niin sen piti alkuperäisen suunnitelman mukaan. Lento oli myöhässä pari tuntia ja taivaalle päästiin vasta viiden korvilla. Olimme kentällä jo hyvissä ajoin kymmeneltä, joten lopullinen matkustusaika kaikkine odotuksineen oli pyöreät kaksikymmentä tuntia ennen kuin lentokoneen pyörät kolahtivat Santiago De Chilen kiitoradalle.

Viimeinen kuva ennen lähtöä. Majapaikkamme emäntä teki "lähtöseppeleet" ihanan tuoksuisista kukkasista.

Ennen kuin päästän kokonaan irti ihanasta Ranskan Polynesian saaristosta ja jatkan tarinaa kohti Chileä, on pakko hehkuttaa vielä meidän viimeistä päivää Tahitilla. Meillä siis oli vielä yksi yö vietettävänä Papeeteella ennen lentomme lähtöä kohti Etelä-Amerikkaa. Koska hotellit saarella olivat ihan superöverikalliita, päätimme tarkistaa paikallisen airbnb:n tarjonnan. Jos airbnb ei ole tullut tutuksi, niin lyhyesti sanottuna se tarkoittaa, että ”tavalliset” ihmiset voivat laittaa kodistaan huoneen/huoneita tai koko huoneiston vuokralle airbnb:n sivustolle, josta matkailijat voivat niitä sitten varailla. Minä olin aluksi hieman epäileväinen sivuston suhteen ja varsinkin turvallisuus mietitytti. Mennä nyt tuntemattoman ihmisen kotiin yöksi? Niin siinä kuitenkin kävi, että päädyimme kokeilemaan airbnb:ta, koska löysimme huoneen puolet halvemmalla verrattuna paikallisten hotellien hintoihin. Ja näin jälkikäteen ei voi muuta kuin todeta, että kyllä kannatti! Tuleva isäntämme oli meitä lentokentällä vastassa, kun saavuimme Maupitilta takaisin pääsaarelle ja hän ajoi meidät viihtyisään kotiinsa, joka sijaitsi kukkuloilla lentokentän lähellä. Saavuttuamme perille hän esitteli meidät perheelleen: vaimolleen ja 5 – ja 10 – vuotiaille lapsilleen. Meidän käytössämme oli pieni, mutta siisti makuuhuone sekä iso uima-altaallinen terassi. Terassilta avautui kauniit näkymät merelle. Sen lisäksi, että saimme mukavan ja halvan yösijan, meille tarjottiin myös illallinen, aamiainen sekä kyyditykset kaupungille ja takaisin seuraavana päivänä. Tuntui, että olimme enemmänkin perheen vieraina kuin maksavina asiakkaina. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla airbnb:ta, mikäli olet ulkomaille lähdössä ja mukava majoitus on hakusessa.

Terassi oli mukava paikka viettää aikaa.

Vihdoin voimme hypätä toiselle mantereelle, Chileen. Saavuimme Chilen pääkaupunkiin, Santiagoon, myöhään keskiviikkoyönä, emmekä siis voineet muuta kuin ajaa taksilla hotelliimme ja painaa päät tyynyihin. Seuraavana päivänä kiertelimme kaupungilla, mutta totesimme Santiagon olevan kuin mikä tahansa muukin suurkaupunki: kauppoja ja vilkkaita katuja. Emme olleet pahoillamme, kun lento etelä-Chileen nousi jo samana iltana.

Taas aivan liian myöhään olimme perillä määränpäässämme, Punta Arenassa. Kello tikitti jo kohti aamuneljää taksin kaartaessa vinhaa vauhtia hotellimme pihaan. Aikaerorasituksen vuoksi ei olisi millään nukuttanut, mutta pakkohan sitä oli nukkumaan mennä. Ja jossain vaiheessa se unikin sieltä silmään eksyi.

Seuraavana aamuna silmät eivät meinanneet aueta. Ei sitten millään. Huoneen patteritkin olivat lakanneet aamun tunteina toimimasta ja peiton ulkopuolella oli jäätävän kylmä. Aamupalalle oli kuitenkin kömmittävä ja aamupalan tarjoilukin loppui aivan liian aikaisin, jo yhdeksältä! Aamupalan jälkeen houkutus pienistä ”päiväunista” oli liian suuri ja painuimme takaisin nukkumaan.

Iltapäivällä oli kuitenkin tsempattava ja noustava ulos sängystä. Meillä oli nimittäin ohjelmaa: vierailu Magdalenan saarelle, joka on kuuluisa pingviineistään. Saarella asustelee yli satatuhatta pingviiniä ja yksi ihminen, majakanvartija. Joka vuosi pingviinit palaavat pesimään tutulle saarelle ja vieläpä samaan pesään. Pingviinit ovat kaivaneet itselleen pesäkolon hiekkaan, jossa he voivat rauhassa hautoa munia. Munia on yleensä kaksi. 

Lähdimme kaksituntiselle merimatkalle Melinka- nimisellä lautalla ja sää oli varsin suotuisa. Tuuli ei keikuttanut jollaamme ja aurinko paistoi. Matkan aikana ei ollut juurikaan nähtävää, mutta tunnin päästä edessä alkoi häämöttää pienen pieni piste. Se kasvoi pikkuhiljaa suuremmaksi ja paljastui puuttomaksi ja karuksi saareksi. Saaren kallioisilla rannoilla ei kasvanut juuri mitään, vain vähän ruohoa siellä täällä. Laivan kannelta katsottuna sen kukkulat oli täynnä pieniä valkoisia pisteitä. Lintuja kenties? Vihdoin lautta tömähti rantaan ja meillä oli tunti aikaa katsella ympärillemme. Kylmä ja kova viima puski voimalla saaren lävitse ja lokit kaartelivat rannan tuntumassa. Suolaisen meri-ilman lisäksi nenään leijui kostean heinikon ja linnunkakan tuoksu. Ainakin lokkeja rannalla riitti, mutta missä oli kaikki pingviinit?

Polku pingviinien saarella oli tarkasti aidattuja.

Harmiksemme saarella ei saanut toikkaroida missä tahansa, vaan vierailijoille oli aidattu oma kävelypolku, jota kulkea. Ymmärrän kyllä täysin rajaamisen, sillä onhan linnuille taattava oma rauha. Olisi varmasti stressaavaa linnuille, jos tuhansia turisteja tulisi kameroineen liian lähelle pällistelemään. Lähdimme kävelemään polkua kovassa viimassa ja kas! Pikkuhiljaa mustavalkoisia köpöttelijöitä alkoi ilmestyä koloistaan. Siellä ne tepastelivat pikkuisilla jaloillaan ympäriinsä kellahtaen välillä mahalleen lepäämään ennen kuin taas jatkoivat matkaa. Vierailumme osui munien hautomisajalle, joten suurin osa pingviineistä oli piilossa koloissaan. Emme siis nähneet satoja pingviinejä temmeltämässä ympäriinsä, mutta kymmeniä yksilöitä kylläkin. Lokkeja näimme sitäkin enemmän ja välillä sai jännittää, tuleeko valkoinen yllätys taivaalta päälle. Onneksi vältimme tämän jättipotin.

Pingiinit vaappumassa pesäkoloilleen.

Kuka siellä?

Aivan liian pian tunti oli kulunut ja oli aika palata takaisin lauttaan ja puksutella takaisin Punta Arenasiin. Vietimme tässä merenrantakaupungissa vielä yhden yön, ennen kuin suuntasimme vuokra-autollamme kohti vielä pienempää kaupunkia, Puerto Natalesia. Matka kesti kolmisen tuntia ja tie oli suora ja hyväkuntoinen. Kanssaliikkujiakaan ei juuri ollut, joten matkanteko oli miellyttävää. Tienvarsilla ei juurikaan ollut nähtävyyksiä, mutta mielenkiintoisia eläimiä kylläkin. Lampaat olivatkin jo entuudestaan tuttuja, mutta puskissa näkyi tällä erää myös vaaleanpunaisia flamingoja ja nanduja (etelä-amerikan strutsilintu). Kyllä sitä taas sai huokaista olevansa kaukana kotoa.

Suoraa tietä ja karua maisemaa. Punta Arenasta Puerto Natalesiin.

Puerto Natalesissa majoituimme El Senderoon, viihtyisään majataloon. Tai no, yhteiset oleskelutilat takkoineen ja keittiöineen olivat viihtyisät, mutta itse huone oli pieni ja ummehtuneelta haiseva koppero ilman säilytystiloja. Onneksi neljä yötä ei ole loppujen lopuksi pitkä aika, eikä huoneessa tarvitse käydä kuin nukkumassa. Nyt alkaisikin pikkuhiljaa olla se aika, kun pitäisi lompsia vällyjen väliin ja levähtää hetki. Siispä toivottelenkin kaikille iseille oikein hyvää isänpäivää! 

Puerto Natales.