Uuteen seikkailuun! : Toscana ja Cinque Terre, Italia

Matkan varrelta.

Kroatiasta pitkä ja kuuma moottoritie vei meitä kohti Italiaa ja Toscanan kumpuilevia viinitarhoja. Ajomatka oli puuduttava, koska moottoriteiden varsilla ei varsinaisesti ole mitään ihmeellistä nähtävää. Aika ajoin piti ajaa maksulliselle tielle sisään, ottaa lipuke automaatista, jatkaa matkaa ja tien päätyttyä maksaa muutama roponen nopean tien käyttämisestä. Onneksi meillä oli huippujännä dekkari, Stephen Kingin Mersumurhaaja, kuunneltavana, niin pitkät ajomatkat sujuivat vähän joutuisammin sitä kuunnellessa. Mielenkiintoisesta kirjasta huolimatta silmät tahtoivat väkisin painua kiinni kerran tai pari, mutta taistelin parhaani mukaan hereillä, koska ei ole kiva jättää toista yksin ajelemaan tuntemattomia teitä.

Itakuuden kieppeillä parkkeerasimme itsemme kirsikkapuun alle ja pistimme teltan kasaan. Tämän jälkeen nautimme rapeapohjaista tomaattikastikkeella ja juustolla höystettyä aitoa italialaista pizzaa paikallisesta ravintolasta ja kyytipojaksi hörpimme colaa. Palasimme kaupan kautta takaisin leirintäalueelle ja päädyimme vielä pizzansulattelulenkille lähitienoille. Ilta-aurinko paistoi lämpimästi, mutta oli juuri sukeltamassa läheisten vuorten taakse, kun nousimme pienen kylän kapeita kujia kohti näköalapaikkaa. Alhaalta kuului koirien haukahtelua ja lapsien naurua, mutta muuten tienoo oli rauhoittumassa yötä kohden. Auringon laskeutuessa lähes pyöreä kuu nousi horisontista valaisemaan tietämme takaisin teltalle.

Seuraavana aamuna keitimme puurot ja munakkaat, pakkasimme auton ja jatkoimme aamupalan ja hampaidenpesun jälkeen matkaa. Ajelimme mutkittelevia ja kapeita teitä läpi Toscanan viinitarhojen. Viiniköynnösten lisäksi niityillä kasvoi kaikenvärisiä kukkia ja oven avatessa nenään leijaili täyteläisen makea kesän tuoksu. Ajelimme Val d’Arnon kaupungista Cinque Terreen, ja pieniä kiertoteitä pitkin matkamme kesti nelisen tuntia, kun se nopeinta tietä olisi ollut noin kaksi. Otimme muutamaankin otteeseen jäätelöstopin ja pysähdyimme maailman parhaasta jäätelöstä palkitun Gelateria Dondolin kioskille San Gimignanossa. Jäätelö oli kermaista ja tuhdin suklaista ja hintakin miellytti kukkaroa, sillä yksi jäätelöpallo oli halvempi kuin Kuopion torilla.

Jäätelöstoppi nro. 1 Montaionen kylässä.

Jäätelöstoppi nro. 2 San Gimignanossa.

Qinque Terreen pääsee parhaiten paikallisjunalla La Speziasta.

Pääetappimme päivälle oli pienet viisi kylää (Qinque Terre) meren äärellä. Kylät hurmasivat kaikessa kauneudessaan, mutta tykkäämme mieluummin matkustaa vähän kauempana karjalaumoista ja valitettavasti tämä kohde oli täysin ruuhkainen. Otimme muutamat kuvat ja lähdimme mieluummin ajelemaan kylien yllä kulkevan vuoristotien kautta kohti hotelliamme.