Lauterbrunnen, Sveitsi

Camping Jungfrau.

Aivan ensiksi on todettava, että Sveitsi matkailumaana on kallis. Todella kallis. Siitäkin huolimatta Sveitsi on käymisen arvoinen. Kaikessa kauneudessaan. Mikko halusi käydä vielä patikoimassa Alpeilla, joten päädyimme Lauterbrunnenin vuoristokylään. Koska majoitusten hinnat olivat lähinnä tähtitieteellisiä, päädyimme ottamaan kolmeksi yöksi telttapaikan. Ei sekään ilmaista huvia ollut, vaan siitäkin sai maksaa melkein 150 euroa kolmelta yöltä.

Sitten vaan sormet ristiin ja toivomaan hyviä kelejä viikonlopulle! Alku näytti ihan hyvältä, puolipilvistä ja vähän alle 20 astetta lämpöä. Teimme pienen iltalenkin lähistöllä sijaitsevalle vesiputoukselle. Sen piti olla vajaan tunnin lenkki, mutta eksyimme vähän ylemmäs ja siitä tulikin reilun kahden tunnin lenkki. Ihan mukava oli kuitenkin kävellä kaikkien autossa istumien päivien jälkeen.

Kaatosade yllätti eväshetken jo heti ensimmäisenä iltana...

Kun Suomessa juhlittiin juhannusaattoa ennätyshelteissä, meidät herätti yöllä kaatosade ja seuraava päivä valkeni kylmänä ja märkänä. Telttailussa kaikista ikävintä kömpiä ulos lämpimästä makuupussista ja pukea kylmännihkeitä vaatteita päälle. Onneksi sade taukosi aamupäivän mittaan ja saimme vaeltaa vuoristossa suhteellisen kuivin vaattein. Kun eväänä oli mukana sveitsiläistä suklaata, niin kylläpä jalkakin nousi paljon paremmin huippua kohti! Vaelluksen jälkeen teimme juhannusburgerit läheltä löytyneessä grillauspaikassa. Grillin yllä oli katos, ja koska sade oli illan mittaan taas alkanut, katos tuli enemmänkin kuin tarpeeseen.

Menimme junalla Lauterbrunnenista Wengeniin, josta aloitimme vaelluksen.

Tuli hyvät burgerit iltaruuaksi.

Näkymät grillimestalta. Lehmiä on nähtävissä lähes joka paikassa. Tai jos ei nähtävissä, niin haistettavissa.

Sade jatkui myös koko seuraavan yön, mutta onneksi lämmintä vaatetta oli sen verran mukana,  ettei minullekaan tullut kovin kylmä. Pipo päässä ja villasukat jalassa on hyvä nukkua! Heräilimme synttäripäiväni aamuun taas varsin kosteissa tunnelmissa. Ostimme leirintäalueen kioskista aamupalaksi tuoreita sämpylöitä, juustoa, jugurttia ja berliininmunkit ja söimme ne kaikessa rauhassa ennen valmistautumista päivän retkeen. Meillä ei aamulla vielä ollut tiedossa, mitä tekisimme päivän aikana, mutta syötyämme lähdimme ajelemaan kohti kahdenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa Grindelwaldin kylää. Kaupungilla hetken pööpöiltyämme päädyimme vuokraamaan sähköpyörät ja ajelemaan läheistä huippua kohti. Vaikka yhtäjaksoista ylämäkeä kertyikin reilut kolmetoista kilometriä, ei se matkaa haitannut, sillä sähköllä pyörä kulki koko ajan mukavasti eteenpäin ja tie oli melkein koko matkalta asvaltoitu. Vajaan kahden tunnin ylämäen jälkeen saavuimme Firstin huipulle, söimme siellä lounaan ravintolassa ja sen jälkeen painuimme alamäkeä takaisin Grindelwaldiin. Vaikka menomatkaan kuluikin aikaa varmaan kaksi tuntia, olimme hujauksessa takaisin alhaalla. Olipa aika huimaa lasketella pelkkää alamäkeä yli kymmenen kilometriä!

Saatiin uusia kavereita matkalla.

Synttärikakkua pyöräilyretken päätteeksi.

Viimeinen yö teltassa oli kaikista kylmin, lämpötila painui varmasti lähelle nollaa. Herätessämme taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi. Silti oli kylmä. Pakkasimme märän teltan pussiin, lastasimme tavarat autoon ja matkamme viimeinen osio kohti Saksaa saattoi alkaa. Kelit viikonlopun aikana eivät valitettavasti meitä täydellisesti suosineet, mutta sade ei rajoittanut onneksi päivittäisiä tekemisiä. Sen verran kylmää ja kosteaa oli kuitenkin telttailumeininki, että meikäläisen telttailukiintiö taitaa olla hetkeksi täynnä.  

Laaksosta löytyy 72 vesiputousta.