Elämää paratiisisaarella

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös meidän vajaat kaksi viikkoa ihanalla Maupitilla. Vaikkei aktiviteetteja olekaan ollut aivan mahdottomasti tarjolla, päivät ovat hujahtaneet ohi uskomatonta vauhtia. Yleensä päivän rankin homma on ollut hilata aurinkotuoli rannalle. Sen jälkeen ei ole tarvinnut muuta kuin lukea kirjaa, ottaa välitorkut tai käydä pulahtamassa lämpöisessä merivedessä.

Melominen oli yksi mahdollinen aktiviteetti saarella.

 Yhtenä päivänä liityimme retkenjärjestäjä Sammyn mukaan saariretkelle. Koska esitteet olivat ranskaksi, ei ollut aivan täysin varmaa, mitä kaikkea päivän aikana tulee tapahtumaan. Todennäköisesti pääsisimme näkemään paholaisrauskuja ja snorklaamaan koralliriutalle. Varasimme mukaan maskit ja snorkkelit, sekä pari pullollista raikasta vettä. Puoli yhdeksän aikaan starttasimme kierroksemme Sammyn veneellä. Seilasimme läpi kristallinkirkkaan ja sinisen veden Manta Ray – pointille, jossa pääsimme ensimmäisen kerran veteen. Vesi oli mukavan lämmintä uiskennella, mutta valitettavasti paikalla ei ollut kuin yksi paholaisrausku. Se lipui rauhallisesti lähellä pohjaa ja se oli aivan valtavan kokoinen! Seurailimme sen toimintaa hetken ja sen jälkeen hyppäsimme takaisin veneeseen. Vaikkemme snorklatessa nähneetkään kuin yhden paholaisrauskun, muutama jättiläinen ui veneen ohitsemme ja saimme napattua niistä vielä muutamat kuvat. Yllättävän nopeasti ja ketterästi ne kuitenkin lähti karkuun venettämme ja hetken kuluttua niitä ei enää näkynyt.

Paholaisrausku.

Seuraava stoppimme oli coral gardenissa, eli korallipuutarhalla. Vesi oli korallin päällä tosi matalaa ja jouduimme hieman luovimaan korallien välissä. Snorklaamista helpotti kuitenkin korallien lomassa kulkevat hauskat, mutta kapeat ”hiekkapolut”, joissa pystyi liikkumaan helpommin. Virtauksen vuoksi piti olla myös varovainen, ettei ajautunut terävän korallin päälle.Vaikka olenkin snorklannut ja sukeltanut useammassa kohteessa Kaakkois-Aasiassa, en ole kuuna päivänä nähnyt missään näin kirkasta vettä! Vesi on yhtä kirkasta kuin laskisi suoraan vesihanasta altaaseen. Näkyvyys on loistava ja korallien sekä kalojen värit erottaa erittäin selkeästi.

Erinomainen näkyvyys snorklata.

Kiitos Tiinalle erinomaisesta uintipaidasta!

Vedessä läträilyn jälkeen Sammy ohjasi veneen pienelle motulle, jossa nautimme tuoretta ja grillattua lounasta: tonnikalaa, kookosleipää ja riisiä. Saimme itse valmistaa tarjoiluastiat palmunlehdistä punomalla. Palmun lehdet olivat vahvoja ja taipuisia, joten ne oli helppoja punottavia. Maittavan lounaan jälkeen jäimme vielä pariksi tunniksi ottamaan aurinkoa motun häikäisevän valkoiselle rantahietikolle. Rantaveteen eksyi myös pari piikkirauskua, joita sai ruokkia ylijääneellä kalalla. Mikko oli rohkeampi ja antoi rauskun tulla ihan jalkojensa päälle. Auringosta nautittuamme oli pikkuhiljaa aika palata takaisin pääsaarelle ja takaisin kotimökkiin.

Piikkirausku kalapalan toivossa.

Aivan epätodellinen maisema.

Maupitin korkein kohta on 380 metriä ja sinnehän oli tietysti päästävä kiipeämään. Päätieltä nousi portaat palmupuiden katveesta kohti huippua. Vaikka olimme ajoissa liikkeellä (no ei nyt seitsemältä, mutta yhdeksältä kuitenkin) aurinko porotti polttavan kuumasti niskaan. Askel askeleelta kipusimme ylöspäin ja uupumus iski minuun tosi nopeasti. Melkein jokaisella varjotaipaleella piti ottaa pieni huilitauko ja hörpätä vettä. Onneksi vettä oli riittämiin mukana. Viimeinen osuus huipulle oli vähän haastavampi ja jyrkempi ja myös kallioinen. Piti katsoa tarkkaan, minne kallionkoloon asetti jalan ja mistä otti kiinni. Kiipesimme huipulle tunnissa ja maisemat olivat melkein koko saaren ympäri! Vesi erottui alapuolellamme ainakin kolmessa eri sinisen sävyssä, pilvet heijastuivat merenpinnasta ja selkeän kelin vuoksi myös lähin Bora Boran saari näkyi horisontissa. Istuskelimme huipulla pitkän aikaa katsellen ympärillemme. Ei ollut kiire mihinkään.

Tästä se alkoi! Hikinen reitti ylöspäin.

Huipulta näki kauas.

Huh! Huomaa meren kolme erilaista sävyä ja Mikon paidan vaihtelevat sävyt.

Alaspäin. Aika ajoin polku oli jyrkkä ja kivikkoinen.

Kolmanneksi viimeisenä päivänä vuokraemäntämme kysyi, haluaisimmeko lähteä aamulla retkelle. Koska hän puhuu vain muutaman sanan englantia, ei ollut oikeastaan kovinkaan selkeää, minne ja miksi. Kanootit ja simpukat retkeen liittyi, sen verran ymmärsimme. Aamulla pakkasimme maskit ja snorkkelit kanoottiin ja meloimme laskuveden aikaan kilometrin verran kohti avomerta. Koralliriutan kohdalla pysähdyimme ja aloimme metsästää vedestä simpukoita. Ideana oli löytää mahdollisimman iso simpukka, tökätä koukku sisään nopeasti ennen simpukan sulkeutumista ja nitkuttaa simpukka irti. Keräilimme parisenkymmentä simpukkaa ja tämän jälkeen rouva kaivoi esiin sitruunat ja chilit. Ei kai? Ei kai niitä simpukoita tarvitsisi syödä? Ja kyllä vaan, simpukka auki, mähmät ulos ja uitto sitruunaliemessä. Minä kieltäydyin ehdottomasti syömästä moista. Mutta pienen painostuksen alaisena jouduin heltymään ja maistamaan. Eipä se onneksi maistunut oikeastaan miltään, eikä koostumuskaan ollut kovin paha, mutta ei siitä meikäläisen suurinta herkkua kyllä tullut. Paluumatka mökkirantaan oli hieno, sillä kanoottimme ohi lipui niin hai kuin piikkirauskukin. Illalla maha muistutteli syödyistä simpukoista ikävällä kivulla. Ei ikinä enää!!

Simpukoiden metsästyspaikalla.

Hyvänkokoinen simpukka löytyi.

Irrotettu simpukka. 

Ja herkut suuhun!

Minulla on ollut pienestä pitäen periaate. En syö raakaa kalaa, enkä simpukoita. No, simpukkaperiaate kumoutui, kuten äsken luitte. Myös raaka kala kumoutui lomamme alussa, kun vuokraemäntämme valmisti meille tonnikalasta lounasta. En millään hennonnut kieltäytyä ja niinpä oli pakko maistaa.

Jos joku haluaa tehdä tätä herkkua kotona, tässäpä ohje siihen. Tämä kalaruoka sopii parhaiten ehkä alkupalaksi, ei missään nimessä pelkäksi lounaaksi.

Tarvitset:

Oivan möhkäleen tuoretta tonnikalaa

Öljyä

Palan inkivääriä

1 sitruuna (tai 2 jos passionia ei käytetä)

1 passionhedelmä

öljyä

suolaa

pippuria

paprikaa

Tee näin:

Siivuta tonnikala ohuiksi siivuiksi ja levitä lautaselle. Leikkaa inkivääristä pieniä paloja ja laita aina yksi palanen inkivääriä yhden kalasiivun päälle. Siivuta paprika ja ripottele ne kalapalojen päälle. Purista sitruunat kalojen päälle ja levitä niille myös passionhedelmä. Lisää mausteita maun mukaan: suolaa, pippuria ja öljyä. Nauti välittömästi.

Huomenissa lennämme takaisin pääsaarelle Papeetelle ja tiistaina aamyöllä jatkamme matkaa Chileen. Pitkä lento ja iso aikaero edessä. Seuraavaa päivitystä luvassa sitten Etelä-Amerikan maankamaralta.

Ja niin aurinko laski meille viimeisen kerran Maupitilla.

Mahdollisimman mukavaa marraskuuta toivotellaan täältä kaikille!