Hohenschwangau, Saksa

Hotel Villa Ludwig. 

Koska telttailu ei varsinaisesti ole minun lempijuttuni maailmassa, enkä välttämättä olisi halunnut viettää synttäreitäni telttaillen, sain synttärilahjaksi hotelliyön astetta paremmassa hotellissa, jossa oli myös spa-osasto. Lähdimme Sveitsistä hyvissä ajoin ajelemaan kohti Saksaa ja Hohenschwangaun kylää, jotta jäisi aikaa saunoa ja poreammeilla. Emme juuri pysähdelleet matkan varrella, joten olimme perillä reilussa neljässä tunnissa.

Holte Villa Ludwig oli saanut erinomaiset arvioinnit ja hotelli oli kyllä jokaisen kehunsa ansainnut. Huoneemme oli korkea, tilava sekä tunnelmallinen ja parvekkeelta oli hienot näkymät sekä Alpeille että Neuschwansteinin linnaan. Pienenä miinuksena mainittakoon hotellin vieressä oleva lukio, jonka säännöllisin väliajoin kilisevät kellot ja pölisevät oppilasryhmät häiritsivät hieman lomatunnelmaa.

Iltapäivän rentouttava teehetki.

Iltapäivän teehetken jälkeen vaihdoimme uikkarit yllemme ja kipaisimme alakertaan spa-osastolle. Sieltä löytyi rentoutumistuoleja, höyrysauna, poreamme sekä suomalainen sauna! Vaikkei löylyt olleetkaan maailman parhaat, kyllä saunominen kolmen viikon tauon jälkeen oli yhtä luksusta. Otimme ainakin seitsemät löylyt ennen kuin nälkä rupesi kurnimaan mahanpohjassa.

Vähän ennen auringonlaskua lähdimme iltakävelylle Neuschwansteinin linnan tiluksille. Baijerin kuningas Ludwig II rakennutti sen itselleen asumukseksi 1800-luvulla. Kuningas ehti asua linnassaan ainoastaan puoli vuotta ennen kuolemaansa. Myös Walt Disney on käyttänyt linnaa esikuvanaan suunnitellessaan prinsessa Ruususen satulinnaa.

Maisemaa on vaikea kuvailla, eikä sitä saanut tallennettua kamerallekaan niin hienona, kun se avautui silmien edessä. Horisontti värjäytyi punertavaksi samalla, kun viimeiset auringonsäteet loivat lämmintä valoaan linnan valkoiseen seinään. Alapuolellamme jylisi kirkas vesiputous ja ympärillä kohosivat jyrkät vuorenrinteet. Olisipa ollut mukava viettää vähän kauemmin aikaa tällä seudulla ja kurkata patikointireittejä tarkemmin.

 

Linna on erittäin suosittu matkailunähtävyys Saksassa ja siellä vierailee puolitoista miljoonaa turistia vuosittain. Mikäli itse linnassa haluaa vierailla, liput kannattaa hommata etukäteen. Meitä ei kuitenkaan kiinnostanut vierailla linnan muurien sisäpuolella, vaan meille riitti sen näkeminen ulkoa. Näinpä myöhäinen ilta-ajankohta oli varsin ihanteellinen vierailulle, sillä paikalla oli vain yksittäisiä turisteja meidän lisäksemme ja kiinalaislaumat selfiekeppeineen olivat poistuneet alueelta jo kauan ennen meidän rauhaisaa iltalenkkiämme. Suosittelen.  

Tämänkertainen lomamme alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa ja paketissa. Tavaroiden pakkaaminen, yö lentokenttähotellissa ja lento takaisin Suomeen.

Palaan vielä tarkemman reitin, ajokilometrien ja ehkä joidenkin ekstrakuvien kanssa tarkemmin asiaan.

Lomalle hyvä lopetus: kunnon löylyt! 

Lauterbrunnen, Sveitsi

Camping Jungfrau.

Aivan ensiksi on todettava, että Sveitsi matkailumaana on kallis. Todella kallis. Siitäkin huolimatta Sveitsi on käymisen arvoinen. Kaikessa kauneudessaan. Mikko halusi käydä vielä patikoimassa Alpeilla, joten päädyimme Lauterbrunnenin vuoristokylään. Koska majoitusten hinnat olivat lähinnä tähtitieteellisiä, päädyimme ottamaan kolmeksi yöksi telttapaikan. Ei sekään ilmaista huvia ollut, vaan siitäkin sai maksaa melkein 150 euroa kolmelta yöltä.

Sitten vaan sormet ristiin ja toivomaan hyviä kelejä viikonlopulle! Alku näytti ihan hyvältä, puolipilvistä ja vähän alle 20 astetta lämpöä. Teimme pienen iltalenkin lähistöllä sijaitsevalle vesiputoukselle. Sen piti olla vajaan tunnin lenkki, mutta eksyimme vähän ylemmäs ja siitä tulikin reilun kahden tunnin lenkki. Ihan mukava oli kuitenkin kävellä kaikkien autossa istumien päivien jälkeen.

Kaatosade yllätti eväshetken jo heti ensimmäisenä iltana...

Kun Suomessa juhlittiin juhannusaattoa ennätyshelteissä, meidät herätti yöllä kaatosade ja seuraava päivä valkeni kylmänä ja märkänä. Telttailussa kaikista ikävintä kömpiä ulos lämpimästä makuupussista ja pukea kylmännihkeitä vaatteita päälle. Onneksi sade taukosi aamupäivän mittaan ja saimme vaeltaa vuoristossa suhteellisen kuivin vaattein. Kun eväänä oli mukana sveitsiläistä suklaata, niin kylläpä jalkakin nousi paljon paremmin huippua kohti! Vaelluksen jälkeen teimme juhannusburgerit läheltä löytyneessä grillauspaikassa. Grillin yllä oli katos, ja koska sade oli illan mittaan taas alkanut, katos tuli enemmänkin kuin tarpeeseen.

Menimme junalla Lauterbrunnenista Wengeniin, josta aloitimme vaelluksen.

Tuli hyvät burgerit iltaruuaksi.

Näkymät grillimestalta. Lehmiä on nähtävissä lähes joka paikassa. Tai jos ei nähtävissä, niin haistettavissa.

Sade jatkui myös koko seuraavan yön, mutta onneksi lämmintä vaatetta oli sen verran mukana,  ettei minullekaan tullut kovin kylmä. Pipo päässä ja villasukat jalassa on hyvä nukkua! Heräilimme synttäripäiväni aamuun taas varsin kosteissa tunnelmissa. Ostimme leirintäalueen kioskista aamupalaksi tuoreita sämpylöitä, juustoa, jugurttia ja berliininmunkit ja söimme ne kaikessa rauhassa ennen valmistautumista päivän retkeen. Meillä ei aamulla vielä ollut tiedossa, mitä tekisimme päivän aikana, mutta syötyämme lähdimme ajelemaan kohti kahdenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa Grindelwaldin kylää. Kaupungilla hetken pööpöiltyämme päädyimme vuokraamaan sähköpyörät ja ajelemaan läheistä huippua kohti. Vaikka yhtäjaksoista ylämäkeä kertyikin reilut kolmetoista kilometriä, ei se matkaa haitannut, sillä sähköllä pyörä kulki koko ajan mukavasti eteenpäin ja tie oli melkein koko matkalta asvaltoitu. Vajaan kahden tunnin ylämäen jälkeen saavuimme Firstin huipulle, söimme siellä lounaan ravintolassa ja sen jälkeen painuimme alamäkeä takaisin Grindelwaldiin. Vaikka menomatkaan kuluikin aikaa varmaan kaksi tuntia, olimme hujauksessa takaisin alhaalla. Olipa aika huimaa lasketella pelkkää alamäkeä yli kymmenen kilometriä!

Saatiin uusia kavereita matkalla.

Synttärikakkua pyöräilyretken päätteeksi.

Viimeinen yö teltassa oli kaikista kylmin, lämpötila painui varmasti lähelle nollaa. Herätessämme taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi. Silti oli kylmä. Pakkasimme märän teltan pussiin, lastasimme tavarat autoon ja matkamme viimeinen osio kohti Saksaa saattoi alkaa. Kelit viikonlopun aikana eivät valitettavasti meitä täydellisesti suosineet, mutta sade ei rajoittanut onneksi päivittäisiä tekemisiä. Sen verran kylmää ja kosteaa oli kuitenkin telttailumeininki, että meikäläisen telttailukiintiö taitaa olla hetkeksi täynnä.  

Laaksosta löytyy 72 vesiputousta.

Provence, Ranska

Nyt on tullut monta automatkustuspäivää putkeen ja automatkailu jatkui Italiasta Ranskan suuntaan. Ajoimme kuutisen tuntia keskelle Ranskan maaseutua, josta olimme varanneet hotellin yhdeksi yöksi. Hotelli oli valtava, varmaan tuhannen lomalaisen kompleksi ja saavuimme sinne kahden aikoihin iltapäivällä. Vaikka hotelli mainosti itseään neljän tähden hyvinvointihotellina, sen respa oli kiinni iltapäivisin. Se aukeaisi vasta neljältä. Päätimme mennä odottelemaan respan aukeamista uima-allasalueelle ja sitä etsiessämme huomasimme, ettei koko paikassa ollut saatavilla minkäänlaisia palveluja. Ravintolan ikkunat ammottivat pimeinä ja penkit oli pinottu yhteen nurkkaan, uima-allasalueen baarin myyntitiskin ikkuna oli vedetty säppiin, eikä kaiuttimista soinut musiikkia. Tunnelma hotellialueella oli lähes aavemainen kaikessa tyhjyydessään.

Vihdoin kellon tullessa neljä ja päästessämme hotellihuoneeseen, huomasimme olevamme isossa hotellirakennuksessa ainoat vieraat ja mieleen tuli Hohto- elokuvan tyhjät käytävät. Huone oli kuitenkin siisti, mukava ja hyvinvarusteltu.

Illalla käppäilimme hotellin yläpuolella sijaitsevaan pieneen ja keskiaikaiseen Callianin kylään. Kylän huipulla sijaitsi linna ja siitä kylä lähti levittäytymään kapeina ja pyöreinä kujina alaspäin. Söimme ranskalaisen perheen pitämässä ravintolassa herkulliset pasta-annokset ja illallisen jälkeen säikyttelimme paikallisia kissoja kameroinemme. Auringon painuessa horisontin taakse laskeuduimme takaisin aavehotelliimme. Heräsimme seuraavana aamuna pirteinä lintujen sirkutukseen.

Callianin kylä.

Välillä pysähdyimme syömään.

Rapeiden ja kuumien aamucroisanttien ja appelsiinimehuhuikan jälkeen kopsautimme taas Volvon ovet kiinni ja lähdimme kruisailemaan pikkuteitä kohti Ranskan Alppeja. Välillä tie meni niin kapeaksi, että esimerkiksi matkailuautolla ajo oli kielletty kokonaan, koska ohi ei olisi mahtunut kuin pikkuauto, eikä aina silläkään. Kuinka ollakaan, vastaan tuli kesken matkan karavaanari, joka levitteli käsiään autonratissa. Hemmetti, että ihmiset eivät voi noudattaa sääntöjä! Eipä ollut muuta vaihtoehtoa, kun laittaa pakki päälle ja koittaa löytää ohituspaikka. Onneksi sellainen löytyi ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Tuleeko mutkan takaa eteen matkailuauto?

Yksi etappi matkallamme oli pysähtyä katsomaan laventelipeltoja Valensoleen, sillä niiden kukinta-aika sattui juuri kesäkuun lopun tienoille. Vaaleansiniset pellot jatkuivat silmänkantamattomiin ja tasainen pörinä kävi kukkien ympärillä. Pellot näyttivät hienoilta katsottuna, mutta iltapäivän auringon aikaan niistä ei saanut kovin näyttäviä kuvia. Onneksi matkalle sattui myös punaisten kukkien (ei mitään hajua, minkä kukkien) pelto, joka näytti nätiltä myös kuvattuna.

Kuuden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme yöpymisetappiimme Albertsvilleen. Sieltä meillä oli vuokrattuna pieni ja söpö asunto (La Tarine Duplex), jossa oli kaksi makkaria, keittiö ja olohuone. Kello oli kuitenkin sen verran, ettemme ehtineet paljonkaan nauttia asunnossa oleskelusta, saati tutustua vuoden 1992 olympiakaupunkiinkaan. Teimme nopean iltapalan, pesimme vähän pyykkiä ja menimme nukkumaan.

Ranskan etappi oli nopea, oikeastaan  vain ohikulkumatka Italiasta Sveitsiin. Meillä on pitkä viikonloppu edessä Sveitsissä telttailun ja patikoinnin merkeissä. Niihin kuviin ja tunnelmiin palailen myöhemmin.