Pekingistä Zhangjijaieen

Reissupäivä! Peking on nyt nähty ja koettu enemmän tai vähemmän. Suurkaupungin hulinaa ja autojen pärräystä jää harvoin ikävä, ei tälläkään kertaa. Suuntasimme Peking Westin rautatieasemalle heti aamupalan jälkeen, sillä junamme lähtisi kohti Zhangjijaijea kello 13.22. Kiinassa junaliput kannattaa hommata etukäteen, jotta junaan varmasti mahtuu ja me tilasimme omat junalippumme hyvissä ajoin ennen reissuun lähtöä netistä. Ensimmäisellä Kiinan reissullamme noudimme itse etukäteen tilatut junaliput rautatieasemalta (en suosittele, oli ihan hirveää), mutta vahingosta viisastuneena tilasimme tällä kertaa liput suoraan hotellillemme. Ja täytyy kyllä sanoa, että tällä tavalla tehtynä junamatkustaminen on lasten leikkiä myös Kiinassa! Junaliput tilasimme täältä ja palvelu pelasi äärimmäisen hyvin ja kirjekuori lippuineen ja ohjeineen odotti meitä Pekingin hotellissa. 

Mennäänkö tästä sisälle? 

Palataanpa takaisin rautatieasemalle. Peking Westin rautatieasema oli suhteellisen iso ja myös turvallisuus oli varmistettu näkyvästi poliisijoukkioin. Hetken aikaa pyörimme junaliput kädessä asemarakennuksen edessä miettien, mistä porteista pääsemme livahtamaan sisälle, mutta lopulta oikea luukku sekä turvatarkastusjono löytyi. Rautatieasemalle ei tosissaan pääse sisälle ilman lippua, vaan lippu sekä passi pitää näyttää heti sisäänkäynnillä. Tämän jälkeen katsot taululta oman odotteluhuoneen numeron ja suuntaat sinne odottamaan junaan siirtymistä. Kaikki siirtyvät junaan yhtäaikaa ja täällä se tarkoittaa rynnimistä ja tyrkkimistä kyynärpäätaktiikalla pienistäkin jonon rakosista, jotta varmasti on ensimmäisenä pojottamassa omalla paikalla ennen junan lähtöä. 

Jäädään jonottamisessa vielä jälkeen kärkijoukosta. Ollaan liian kohteliaita.

Oikea odotusaula löytyi

Edessä tosissaan oli noin kaksituhatta kilometriä rautateitse 23:n tunnin aikana. Olimme varanneet "soft sleeper" - paikat, sillä takamus olisi saattanut puutua normaalilla penkillä istuessa. Saimme siis neljän hengen hytin kerrossänkyineen ja lukittavine ovineen. 

Juna tuoksahti kevyesti tupakansavulta sekä homeelta. Juna ei ollut uusi, ei edes uudehko, mutta mitään luksusmatkaa emme toki odottaneetkaan. Ennen hyttiin saapumista jännitti, millaisia tulevat matkakumppanit mahtaisivat olla. Hyttiin päästessämme siellä olikin tulevat seuralaiset jo valmiina, vanhempi kiinalaispariskunta. Tervehdimme heitä kiinaksi ystävällisesti hymyillen (osaamme kaksi sanaa kiinaksi: kiitos ja hei) ja kävimme asetuimme taloksi. Onneksi punkkien lakanat olivat puhtaan ja raikkaan oloiset.










Hetken aikaa matkustettuamme aloitimme kiinalaismiehen kanssa keskustelun googlen kääntäjän avulla. Hän kertoi olevansa eläkkeellä oleva tietotekniikkainsinööri ja käyneensä muutaman kerran Euroopassa työmatkalla. Me puolestaan kerroimme myös vähän jotain itsestämme ja matkasuunnitelmistamme. Mietimme jälkikäteen, miten mahtavaa on, että nykyteknologia mahdollistaa keskustelun siitä huolimatta, ettei yhteistä kieltä löydy. Tulimme ymmärretyksi puolin ja toisin ja vaikkemme ehkä syvällisempään keskusteluun pystyneetkään, ainakin pieni tutustuminen oli mahdollista.


Junaan tullessamme katselin eläkeläispariskunnan pöydällä olevia eväitä. Seesaminsiemenleipiä sekä nuudeleita. Teepullojen vieressä nökötti myös lasinen pullo, jossa oli kirkasta nestettä sisällä. Mietin mielessäni, että onkohan heillä mukana teehen hieman terästystä, sillä ainakin Suomessa kirkkaan pullon ei voisi olettaa olevan mitään muuta. Eväshetken tultua kiinalaismieheltä kaatui pullosta aimo kulaus nestettä pitkin pöytiä ja se ei todella ollut sitä, mitä olin ajatellut, vaan etikkaa ruokia varten! Siinäpä sitten rupesimme nukkumaan pistävä haju nenässämme, toisaalta eipä tarvinnut haistella tupakan ja homeen hajuja enää sen enempää.

Junamatka sujahti ohi yllättävän nopeaan, vaikka olimmekin kokonaisen vuorokauden matkalla. Maisemat eivät olleet mitenkään mieleenpainuvia: viljapeltoja, suuria tehtaita, hylättyjä betonirakennuksia sekä valtavia kerrostalolähiöitä, joihin mahtuu asumaan helposti kymmeniätuhansia ihmisiä. Etelään tultaessa betonilähiöt vaihtuivat vihreiksi niityiksi, riisi- ja maissipelloiksi ja omakotitalomaiseksi asumukseksi. Toki isojakin kerrostaloja näkyi edelleen.

Loppumatkan kaupunki- ja jokimaisemaa

Unet jäivät minun osaltani aika vähäiseksi, sillä juna rämisi ja tärisi ja alapunkista kuului myös pientä kuorsauksen ääntä. Ja yläpuolelta pakkosyötöllä kaiuttimesta legendaarisia hittejä (kuten Yellow lemontree) kiinalaisittain laulettuna. Radioita ei saanut ollenkaan pois päältä, vaan vain hiljemmalle tai kovemmalle. Myös syömistä ja juomista tuli rajoitettua junamatkan ajan, sillä käytyäni kerran vessassa, totesin, etten halua enää vierailla kyseisessä huoneessa. Olin ajatellut nappaavani kuvan siitä tänne näytille, mutta sieltä oli päästävä pois mahdollisimman nopeasti, joten valitettavasti kuvan ottaminen jäi tällä erää. Jokatapauksessa kuuma, kostea ja haiseva kyykkyvessa oli kyseessä. 

Saavuttua nautimme kuppinuudelit terassilla.

Iltapäivällä saavuimme Zhangjijaieen ja tämä paikka vaikuttaa mahtavalta! Olemme jossain keskellä Kiinaa vuoristossa mukavassa pienessä hotellissa, jossa on ihanat parvekkeelliset huoneet vuorinäköalalla ja uskomattoman hyvää kotiruokaa. Myös respan setä puhuu suht sujuvaa englantia ja auttoi meitä suunnitelemaan tulevien päivien ohjelmaa. Täällä viihdytään keskiviikkoon asti, joten lisää päivitystä tulossa lähitulevaisuudessa. Muutaman iltalenkkikuvan liitän tähän loppuun, joista pääsee vähän näkemään, missä tällä hetkellä ollaan. Tämän illan iltalenkki jäi vähän kesken, kun kivikkoisella tiellä kiemurteli pari käärmettä vastaan. Respassa totesivat vaan, että "joo, ne voi olla vähän vaarallisia, kannattaa ottaa ensi kerralla keppi matkaan..."

Lenkille lähdössä

Täällä rupeaa yö laskeutumaan, sirkat sirittää ja pimeys on vallannut tienoot. Näihin kuviin ja tunnelmiin, huomenaamulla herätään varmasti kukon kiekumiseen. Palataan!

Tiedän, kuvassa ei ole kukkoja, vaikka kukoista puhuinkin