Kohti Pekingiä

Olin ehtinyt mennä jo nukkumaan reissuunlähtöä vastaavana yönä, kun Mikko tuli herättämään minut kesken unien. Aluksi en ymmärtänyt, mitä hän yritti minulle selittää ja pyysin häntä kertomaan vielä uudestaan asiansa. Minut oli pakko kuulemma herättää, koska meillä ei ollut Vietnamin viisumeita etukäteen tilattuna. Mattimyöhäisille oli selvinnyt, että junalla Vietnamiin matkustaessa viisumi  pitää olla jo etukäteen hommattuna passiin, eikä sellaista saa rajalle saapuessa. Ok, tosi tärkeä juttu, mutta keskellä yötä en kyennyt aloittamaan ongelman ratkaisemista, vaan annoin Mikolle täydet valtuudet tehdä, mitä parhaaksi näki.

Suomen kansalaiset saavat Vietnamin lentokentälle saapuessa viisumin, joka on voimassa viisitoista päivää. Jos maassa haluaa oleskella pidempään, netistä voi tilata e-viisumin, joka oikeuttaa oleskelemaan maassa kolmekymmentä päivää.

Olimme ajateelleet olla Vietnamissa alle viisitoista päivää, joten alkuperäinen suunnitelmamme oli ottaa “on arrival” – viisumi maahan saapuessa. Viimeisenä päivänä ennen reissuunlähtöä ajattelimme kuitenkin varmuuden vuoksi hommata nettiviisumit, jotta voisimme tarpeen vaatiessa oleskella Vietnamissa pidempäänkin. Nettiviisumeita tilattaessa hakemukseen piti syöttää rajanylityspaikka ja kun meidän suunnittelemaa rajanylityspaikkaa ei löytynytkään listasta, alkoi Mikon hälytyskellot soida. Selvittelyjen jälkeen kävi ilmi, että niin “on arrival”- viisumin sekä e-viisumin voi saada vain, jos saapuu Vietnamiin lentäen. Junalla Vietnamiin matkustaessa viisumi on hommattava etukäteen konsulaatista.  Entäs jos olisimme tajunneet tämän vasta junassa ollessamme? Kiinaan ei olisi ollut enää paluuta ja Vietnamin raja olisi pysynyt suljettuna ilman viisumia. Näin on varmasti käynyt joillekin innokkaille junamatkailijoille aiemmin, mutta tarina ei kerro, miten matka siitä jatkuu. Näin ollen on parempi pelata varman päälle ja hommata viisumi etukäteen.

Noniin. Entäs sitten, jos viisumia ei ole hommattuna ja lentokoneen lähtöön on noin kaksitoista tuntia ja sattuu olemaan sunnuntaipäivä?

Saavuimme Helsingin lentökentälle kaksi tuntia ennen Pekingin koneen lähtöä ja ehdimme syödä jo perinteeksi muodostuneen lähtöaterian aina niin huonossa Burger Kingissä. Lento lähti ajallaan, tuulet olivat suotuisat ja parin lentokoneaterian ja muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen saavuimme kukonlaulun aikaan hikisen kuumalle Pekingin lentokentälle. Väsytti. Oli nälkä. Ehkä vähän kuumakin. 

Hotellimme puskassa vasemmalla

Taskussa muutamat yuanit sukkuloimme metrolla hotellille kuulemaan, että valitettavasti saisimme hotellihuoneemme vasta puolenpäivän jälkeen. Päätimme ratkaista viisumiongelmamme ja suunnata heti aamusta Vietnamin suurlähetystölle sitä hakemaan. Ehtisimme sitten takaisin hotellihuoneeseen hyvissä ajoin iltapäivällä ottamaan nokosia ennen kaupunkikierrosta. Koska meillä ei ollut rahaa, poikkesimme ihan nopeasti kiinalaiseen pankkiin vaihtamaan euroja paikalliseen valuuttaan. Ihan nopeasti muodostui lähinnä vitsiksi. Kiinalaiset pankkiirit hoitavat asiansa varmasti tunnollisesti, mutta ah, to-del-la hitaasti! Pankin ikkunassa vielä mainostettiin rahanvaihtoa kirkuvin vihrein kirjaimin – ja englanniksi. Kun vihdoin tuli meidän vuoromme, ei rahanvaihdosta tullut kertakaikkiaan mitään! Passeja kävi tiirailemassa puolenkymmentä ihmistä, välissä aina kirjoitettiin vähän koneelle. Passista piti myös saada kopio, mutta sen lisäksi piti ottaa naamasta valokuva. Se ei meinannut onnistua. Välillä piti siirtyä lähemmäksi kameraa, välillä kauemmaksi. Taas kirjoitettiin vähän koneella. Ainiin – ja tutkittiin passia kolmen henkilön voimin. Kun vihdoin kävelimme pankin liukuovista ulos, olimme viettäneet tuskastuttavat kuusikymmentä minuuttia rahanvaihtopisteellä.

Aika siirtyä metrolla Vietnamin suurlähetystöä kohti. Metromatka sujui hyvin ja suurlähetystö löytyi siistiltä, kalliita autoja vilisevältä kadulta suhteellisen helposti. Olimme optimistisia sen suhteen, että viisumiasia hoituisi kotiin vaivattomammin kuin rahanvaihto. Kello 11.45 seisoimme korkean porttiaidan toisella puolella valmiina astumaan sisälle jyhkeään suurlähetystörakennukseen, kun epätoivo iski taas vasten kasvoja: palveluajat kello 10.00-11.30 ja 14.00-16.00. Myöhästyimme viidellätoista minuutilla! Ei auttanut itku markkinoilla. Odotettava oli, mikäli mieli viisumin saada. Kävimme lounaalla ja otimme päikkärit läheisen puiston penkillä. Ei tarvinnut unta kauaa houkutella, vaan kovasta alustasta huolimatta tuli nukahdettua ennätysvauhtia vihreiden köynnösten alle lasten kirmatessa läheisissä leikkitelineissä.

Puistopäikkärit pekingiläiseen tyyliin kuvan kivipenkeillä

Palasimme suurlähetystöön heti kahdelta ja saimme kuin saimmekin viisumiasian vetämään. Koska asialla oli kiire, kukkaro keveni huomattavasti ja jouduimme odottamaan vielä kaksi tuntia huonosti ilmastoidussa suurlähetystörakennuksessa asiakirjojamme. Mutta vihdoin, vihdoin kello 16.02 seisoimme väsyneinä passit kourassa valmiina palaamaan takaisin hotellille nukkumaan matkaväsymystä pois.

Kauanko vielä? 

Tässäpä vähän matkailun parhainta glamouria tarjoiltuna heti alkuun. Meille ei tällä kertaa sattunut kaikista terävin lomastartti, mutta suunta on varmasti tästä vain ylöspäin. Nyt pitäisi pikkuhiljaa käydä nukkumaan, jotta huomenna jaksaa sitten lähteä oikealle kaupunkikierrokselle tutustumaan Pekingin nähtävyyksiin.

p.s. Jos olet matkalla Kiinaan, niin tässäpä vähän linkkivinkkejä viisumin tekemiseen.

Kiinan viisumi
Ohjeet suomeksi viisumin täyttämiseen

Viisumi pitää noutaa itse Helsingistä. Mikäli tämä on mahdotonta, niin onneksi on matkatoimistoja, jotka voivat auttaa. Olemme käyttäneet Rustravelia jo kahdesti Kiinan viisumien hankintaan. Loistavaa ja nopeaa palvelua!

Viisumit Kiinaan ja muuallekin