Miksi maailmalle?

Jokainen, joka minut tuntee edes vähän paremmin, tietää, etten pidä talvesta. Talveen sisältyy monta asiaa, joiden ajatteleminenkin saa kylmät väreet kulkemaan selässäni. Kylmä ja pureva viima, kirpeät pakkaskelit, pitkään jatkuva pimeys, sekä tietenkin se ainainen paleleminen. Siinä vain muutamia asioita, joiden takia talvi on mielestäni se vuodenajoista neljänneksi parhain.

Ehkä tästä syystä minulla on ainainen kuume - matkakuume. Lähes poikkeuksetta ensimmäinen kysymykseni reissua suunnitellessa on, että onko siellä lämmin ja paistaako aurinko. Toki on mielenkiintoista päästä tutustuaan uuteen maahan ja sen kulttuuriin, mutta myönnettäköön suoraan, että seikkailuretkiä on minusta paljon mukavampi tehdä lämpimiin maihin.

Jo monen monta vuotta yksi suuri unelmani ollut päästä pidemmäksi ajaksi ulkomaille. En ole koskaan tiennyt, tai suunnitellutkaan sen tarkemmin, missä vaiheessa tai missä muodossa unelmani tulisin toteuttamaan. Joitain hataria yrityksiä unelman toteuttamiseksi olen vuosien mittaan tehnyt, olen esimerkiksi hakenut ulkomaille töihin siinä onnistumatta. Kuitenkin viime aikoina sitä on enemmän ajatellut, että sitten joskus, kun... 

Aikalailla tasan vuosi sitten puhuimme ensimmäisen kerran pidemmästä matkasta mieheni Mikon kanssa. Olemme jo aiemmin tehneet useampia erimittaisia matkoja yhdessä, mutta varsinkin minun reissuhammastani on jäänyt kolottamaan. Joskus Mikolla on mennyt siihen hermot totaalisesti, kun olen jo paluumatkalla lentokoneessa esittänyt kysymyksen: "No, mihis lähetään seuraavaksi?" 

Koska olemme molemmat opettajia ja kesälomamme ovat suhteellisen mukavan pituiset, ehdotin tässä jokin aika sitten, että lähtisimme koko kesälomaksi reissaamaan jonnekin. Mikko ei ideasta ihan tällaisenaan innostunut, vaan heittikin ilmoille, että josko lähtisimmekin koko syksyksi jonnekin.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei missään nimessä. Siinähän menisi koko elämä vähintäänkin sekaisin. Aivan erityisesti työasiat. Miten me muka voisimme olla poissa koko syksyn? Eihän niin vaan voi tehdä. Tästä keskustelusta asia jäi niin sanotusti muhimaan hetkeksi. Minun ehdoton ei vaihtui hiljalleen mahdolliseksi ehkäksi. Kun järjellä asiaa ajatteli, niin eihän meillä ollut mitään pysyvää, mikä pakottaisi meidät jäämään Suomeen, niin kuin vakituinen työ tai asuntolaina. 

Aluksi ajatus oli ehkä enemmänkin lähteä yhteen paikkaan puoleksi vuodeksi. Jotenkin suunnitelmat sitten kääntyi päälaelleen ja aloimme suunnittelemaan maailmanympärimatkaa. Kun molempien vuoden määräaikaiset työpätkät olivat varmistuneet, löimme kättä päälle: tästä hetkestä alkaen säästäisimme tietyn verran rahaa kuussa maailmanympärimatkaa varten, joka starttaisi elokuussa 2015. Tervetuloa mukaan seuraamaan lähestyvää matkaamme!