Apuva!

Puhuttaessa maailmanympärimatkastamme tulee usein kerrottua siitä, minne olemme menossa ja miten kauan olemme kussakin kohteessa. Tuntuu, että aika usealle maailmanympärimatka on joko jo toteutettu tai toteuttamaton haave ja samalla myöskin irtiotto tutusta arjesta. Sitähän se nimenomaan onkin, se on irtiotto, haave ja niin siisti juttu! On uskomatonta ajatella, että pitkään tulevaisuudessa siintänyt matka on ihan muutaman päivän päässä ja muuttumassa todeksi. Mutta samalla se on minulle jotain muuta. Jotain, mikä valvottaa öisin ja jonka vuoksi herään hikisenä sängystä keskellä yötä. Se on pelkoa.

Varsinkin näin ennen lähtöä reissu on mielessäni jakautunut kahteen. Toinen on se mahdollisuus: matkalla tulee kokemaan mielettömiä uusia paikkoja, kulttuureja ja nähtävyyksiä. Aurinko sekä lämpö hellii ja saa tehdä kaikenlaista uutta ja kivaa. Kolikon kääntöpuolena minulle irvistelee pelko: kaikkea pahaa voi tapahtua.

Harhateille on helppo eksyä...

Mikä minua sitten tulevassa (ja menneissäkin) reissuissa pelottaa? Voin jakaa pelkoni neljään eri kategoriaan, mutta niitä ei oikeastaan voi asettaa minkäänlaiseen "tärkeysjärjestykseen", vaan kaikkia niitä pelkään yhtä kovasti.

1. Lentäminen - aina yhtä epämiellyttävää! Ennen kärsin varsinaisesta lentopelosta, mutta nykyään - jos kaikki menee lennolla normaalisti, eikä kuulu epäilyttäviä ääniä, eikä turvavyövalo syty, selviän suhteellisen vähillä sydämentykytyksillä ja kämmenien hikoamisella. Varsinkin Finnairin sinisiä siipiä pidän suhteellisen varmana kyytinä, mutta valitettavasti tulevalla matkallamme joudumme lentämään mm. Malaysian Airlinesilla, Air Asialla ja jollain kiinalaisella koneella. Lentoyhtiöiden musta lista on totta kai tarkastettu, mutta siitä huolimatta, lentäminen ei houkuttele ei sitten yhtään, ja itkuhan siinä todennäköisesti koneeseen mennessä tirahtaa ehkä jopa useammin kuin kerran...

2. Sairastuminen - Jos voisin, ottaisin kokonaisen apteekin mukaan reissulle. Mielellään myös oma lääkäri olisi mukava lisä. Vieraissa maissa voi sairastua ihan mihin tahansa! Kun lukee Lonely Planetin "hyvä tietää" - sivustoja, siellä kuvataan jos jonkinlaisia loisia, bakteereja ja viruksia, jotka voi tarttua mukaan. Vaikka välillä tuntuu, että tieto lisää tuskaa, niin silti heti ensimmäisenä pitää kaivaa juuri nuo sairaus - sivut esille ja katsoa, mitä voi sattua...

Esimerkiksi Kiinassa voit saada suolistomatoja. Voit saada loiset joko ruuan mukana, mutta jotkut imeytyvät suoraan läpi ihostasi. Loistartunnat eivät aiheuta oireita välttämättä heti, vaan hoitamattomina oireet saattavat ilmetä vakavina myöhemmin. Kotiinpaluun jälkeen suositellaan ulostetestejä. (Lonely Planet China, s. 1014)  

Hyttyset levittävät myös monia todella pelottavia sairauksia. Malaria lienee monelle tuttu, samoin dengue ja keltakuume. Japanin aivokuume on tullut tutuksi minulle vasta viime vuosina. Kolmasosa tartunnan saaneista kuolee, toinen kolmannes saa pysyvän aivovamman. Hoitoa ei ole olemassa, etukäteisrokote kylläkin. Yksi rokote maksaa n. 130 €. Olen tähän mennessä ottanut näitä rokotteita kolme. 

Vaikka nämä molemmat kertomistani sairauksista ovat erittäin harvinaisia, se ei helpota pelkoani. Joka kerta, kun löydän esimerkiksi hyttysen pureman jalastani, olen varma, että bonuksena tulee joku tauti.

2. Vedenalaiset - ja päälliset oliot - Mitä näitä nyt on? Meduusat, merisiilit, hämähäkit, käärmeet, skorpionit, koirat. Niin ja tiesittekö, että viidakoissa on olemassa myös erittäin myrkyllisiä sammakoita? Muutama viikko sitten astuin pihassa vahongossa sammakon päälle. Se oli suomalainen, myrkytön sammakko. Mitenhän olisi käynyt, jos se olisikin ollut ulkomaalainen?

Costa Rican sademetsistä löytyy muurahaisia. Nopeasti ajateltuna muurahaisissa ei ole mitään pelättävää. Ei, ei suomalaisissa muurahaisissa olekaan, mutta costa ricalaiset muurahaiset ovat oma lukunsa. Ne eivät tapa, mikä tietenkin omalla tavallaan on helpotus, mutta yhden artikkelin mukaan niiden pureman jälkeen kipu on niin voimakasta, että toivot olevasi kuollut. Tässä halukkaille lisäinfoa Costa Rican vaarallisimmista eläimistä: http://www.ticotimes.net/2014/12/06/costa-ricas-most-dangerous-creatures

Vedenalaisista olioista kestosuosikkini ovat meduusat, joista en haluaisi törmätä ainakaan tähän:

Irukandji-meduusa kuuluu kuutiomeduusoihin. Se on todella pieni, vain 12-25mm ja sen lonkerot ovat pisimmillään 50cm. Pistoa ei välttämättä tunne heti sen tapahduttua, vaan vähän ajan kuluttua alkaa sietämättömät kivut, joita ei turruta edes maksimiannos morfiinia. Luonnollisesti meduusan kosketukseen voi myös kuolla. Maailman myrkyllisimmät selkärangattomat top 5 löytyy täältä: http://matelijamaailma.com/mostvenomousinvertebrates.html. Onneksi ihan kaikkia noita ötököitä ei löydy meidän reissukohteista. 


3. Ryöstöt ja väkivalta - kaikkeen ja kaikkiin pitää suhtautua epäluuloisesti. Matkalla minun on vaikea luottaa keneenkään. Tämä kohta tuskin vaatii sen kummempia selityksiä, yleisesti väkivalta ja ryöstetyksi tuleminen pelottaa matkan aikana.

Tässäpä vähän erilainen näkökulma meikäläisen kanssa matkailuun. Jos ei ole minulla helppoa, niin ei se aina ole kyllä miehellänikään, kun kuuntelee minun avautumista näistä kyseisistä asioista.
Neljä yötä lähtöön on! :D

Minne menemme?

Viime syksyn iso urakka - hirvittävän säästämisen lisäksi, oli miettiä matkustuskohteet reissullemme. Missä haluaisimme käydä ja mitä tehdä. Vaikka matkustamiseen onkin aikaa käytettävissä useampi kuukausi, tiesimme, ettei kannattanut ruveta ahneeksi. Liian monta maata ja nähtävyyttä tietäisi liikaa liikkumista sekä stressiä ja ainakin toisella meistä selvästi kiristyvää pinnaa.

Ei auttanut muu kuin ruveta hommiin. Aluksi kävimme ison kasan matkaopaskirjoja lainaksi kirjastosta. Selailimme niitä ja etsimme tietoa myös netistä. Ehkä suurin apu suunnittelussamme oli Kilroy Travelsin matkatoimisto. Jo pelkästään Kilroyn nettisivuilta löytyi kattavasti tietoa kohteesta kuin kohteesta, mutta kaikista parasta oli, että heiltä sai suoraan neuvoa ja apua maailmanympärimatkan suunnitteluun. Aloitimmekin selailemalla valmiita maailmanympäri - paketteja, mutta niistä ei mikään houkutellut sellaisenaan. Niinpä varasimme puhelinajan Kilroyn unelmanikkarille, jonka kanssa suunnittelimme yhdessä sekä reissukohteita että budjettia. Häneltä sai paljon vinkkejä kohteiden valintaan ja pikkuhiljaa reissumaat olivat kasassa. Ihan heti emme lentoja uskaltaneet varata, vaan hetken aikaa vielä fiilistelimme reittiä ja kohteita, miltä ne alkaisivat tuntumaan. Minä olin kuitenkin alustavaan reittiimme enemmänkin kuin tyytyväinen, sillä aurinkoa ja lämpöä olisi luvassa kasapäin! No, mahtuu mukaan pari viileämpääkin maata Mikon mieliksi...



Tammikuussa sitten koitti se hetki, kun ostimme lentopaketin! Saimme siis Kilroyn kautta ostettua kaikki tarvittavat lennot yhdessä paketissa ja hintakaan ei ollut aivan mahdoton. Lentojen oston jälkeen tunne oli aika hurja, koska viimeistään matkadokumentit vahvistivat sen, että lähtö todellakin tulee ja tarkka lähtöpäivämääräkin tuli tietoon.

Tuleva matkareittimme: Kiina, Malesia ja Sumatra, Uusi-Seelanti, Tahiti, Chile, Costa Rica, Florida, Atlanta ja kotiin.

Matkareitin lisäksi haastavaa oli miettiä myös se, kuinka kauan olemme missäkin kohteessa. Tässä valinnassa budjetti määräsi aika paljon: halvimmissa maissa olemme vähän pidempään ja kalliimmissa maissa vähän lyhyemmän aikaa. Jokaiselle maalle on kuitenkin varattuna vähintään kaksi viikkoa, joten uskoisin, että ehdimme hyvin kiertää ne nähtävyydet ja kohteet, joissa haluamme käydä.

Missä sitten aiomme käydä? Varmasti maiden kuuluisia nähtävyyksiä tulee kierreltyä jonkin verran, mutta pääpainona meidän matkallamme tulee olemaan erilaiset luontonähtävyydet ja -kokemukset. Tarkoitus olisi siis vaeltaa sademetsissä, bongata sieltä erikoisimmat ötökät ja linnut, valloittaa vuorenhuippuja ja nähdä korkealta upeita maisemia, snorklata kristallinkirkkaissa vesissä tutustuen sen värikkääseen elämään.

Kaikki tämä alkaa siis Kiinasta kolmen viikon kuluttua!




 

Miksi maailmalle?

Jokainen, joka minut tuntee edes vähän paremmin, tietää, etten pidä talvesta. Talveen sisältyy monta asiaa, joiden ajatteleminenkin saa kylmät väreet kulkemaan selässäni. Kylmä ja pureva viima, kirpeät pakkaskelit, pitkään jatkuva pimeys, sekä tietenkin se ainainen paleleminen. Siinä vain muutamia asioita, joiden takia talvi on mielestäni se vuodenajoista neljänneksi parhain.

Ehkä tästä syystä minulla on ainainen kuume - matkakuume. Lähes poikkeuksetta ensimmäinen kysymykseni reissua suunnitellessa on, että onko siellä lämmin ja paistaako aurinko. Toki on mielenkiintoista päästä tutustuaan uuteen maahan ja sen kulttuuriin, mutta myönnettäköön suoraan, että seikkailuretkiä on minusta paljon mukavampi tehdä lämpimiin maihin.

Jo monen monta vuotta yksi suuri unelmani ollut päästä pidemmäksi ajaksi ulkomaille. En ole koskaan tiennyt, tai suunnitellutkaan sen tarkemmin, missä vaiheessa tai missä muodossa unelmani tulisin toteuttamaan. Joitain hataria yrityksiä unelman toteuttamiseksi olen vuosien mittaan tehnyt, olen esimerkiksi hakenut ulkomaille töihin siinä onnistumatta. Kuitenkin viime aikoina sitä on enemmän ajatellut, että sitten joskus, kun... 

Aikalailla tasan vuosi sitten puhuimme ensimmäisen kerran pidemmästä matkasta mieheni Mikon kanssa. Olemme jo aiemmin tehneet useampia erimittaisia matkoja yhdessä, mutta varsinkin minun reissuhammastani on jäänyt kolottamaan. Joskus Mikolla on mennyt siihen hermot totaalisesti, kun olen jo paluumatkalla lentokoneessa esittänyt kysymyksen: "No, mihis lähetään seuraavaksi?" 

Koska olemme molemmat opettajia ja kesälomamme ovat suhteellisen mukavan pituiset, ehdotin tässä jokin aika sitten, että lähtisimme koko kesälomaksi reissaamaan jonnekin. Mikko ei ideasta ihan tällaisenaan innostunut, vaan heittikin ilmoille, että josko lähtisimmekin koko syksyksi jonnekin.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei missään nimessä. Siinähän menisi koko elämä vähintäänkin sekaisin. Aivan erityisesti työasiat. Miten me muka voisimme olla poissa koko syksyn? Eihän niin vaan voi tehdä. Tästä keskustelusta asia jäi niin sanotusti muhimaan hetkeksi. Minun ehdoton ei vaihtui hiljalleen mahdolliseksi ehkäksi. Kun järjellä asiaa ajatteli, niin eihän meillä ollut mitään pysyvää, mikä pakottaisi meidät jäämään Suomeen, niin kuin vakituinen työ tai asuntolaina. 

Aluksi ajatus oli ehkä enemmänkin lähteä yhteen paikkaan puoleksi vuodeksi. Jotenkin suunnitelmat sitten kääntyi päälaelleen ja aloimme suunnittelemaan maailmanympärimatkaa. Kun molempien vuoden määräaikaiset työpätkät olivat varmistuneet, löimme kättä päälle: tästä hetkestä alkaen säästäisimme tietyn verran rahaa kuussa maailmanympärimatkaa varten, joka starttaisi elokuussa 2015. Tervetuloa mukaan seuraamaan lähestyvää matkaamme!